Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:piimä/th

Sanatista
Arjalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Klaproth 1823: 68 Rinnastus: ~ kpers pim 'maito'
Vasmer 1935 UJb: 598–600 + + + - ← ar > av paēman- 'äidinmaito', kpers pem 'maito' Av > oss i, ja ir lainojen lähtökieli oli lähellä osseettia. Lähtömuoto ~ lt pienas 'maito'
Larsson 1984 FUS: 133–7 - - Vastaan Av < [kie] *oy, joka tuskin substituoituisi ksm *ii:llä. Levikki olisi arjalaislainalle suppea
Katz 2003: 192 + Tarkennus: < ksgr *pəjmä́ (⇒ *pəjз- (⇒ md) > unk) ← vkar *péjma (> av) < kie *peyH-mn̥- Lähtömuoto ⇐ kie *peyH-
NES 2004: s.v. piimä - Vastaan Ims sana vaikuttaa nuorelta
WOT 2011: 1318 - - Tarkennus: ? = unk (< kugr *pijə-) < ksgr *pije- 'lypsää' ← ir, vrt mia *páyas-, av paiiō- 'maito', av paēman- Vokaalisubstituutio epäselvä. Oletetun ur verbin lähtömuotona ir nomini
Aikio 2014 LU: 90 + Tarkennus: < *pejmä ← ar *peimen- > av paēman- Vokaalinkehitys *ej > ims ii kie lainassa tiine
Honti 2017: 97–9 Tarkennus: ≠ unk ? = md
Holopainen 2019 NyKÚE: 159–66 - Vastaan Katzin yritys yhdistää ims, md ja unk sanat saman lainautumisen tuloksiksi edellyttää useita analogisia muutoksia
Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Larsson 1984 FUS: 133–7 + + + ← ba *pijima- ⇐ lt pyti 'kastua; herua, alkaa lypsää' Karjataloussanastossa balttilaislainaa ovat luhta, oinas, paimen, piimä, villa ja vuohi. Lähtömuoto ⇒ lt pienas, lv piens ⇐ kie *peiə- ~ *- ⇒ av paēman- 'äidinmaito'; ba ma-teonnimistä on lainattu piimä, rihma ja vehma[ro]
Liukkonen 1999: 68–9 + Puolesta Juomien nimistä balttilaisperäisiä ovat kalja, olut, maito ja piimä
Larsson 2001 yl: 238–9 + Puolesta Karjataloussanastossa balttilaislainaa ovat myös heinä, härkä, jäärä, karsina, laukki, muli ja vuota
NES 2004: s.v. piimä - Vastaan Ei perustu todennettuun sanaan
Linde 2007: 141–2 x Puolesta Ba ma-teonnimijohdosten produktiivisuus lieventää lähtömuodon todentamattomuuden ongelmaa
Junttila 2015: 184–5 + Puolesta Ba ma-teonnimistä on lainattu kylmä, pahmas, piimä, tarmo, vehmas ja vs välmäs
Indoeurooppalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Aikio 2015 LU: 16 + < *pejmä ← kie *peimen- [> av paēman-] Sama vokaalinkehitys kie lainassa tiine
Holopainen 2019 NyKÚE: 159–66 x + x ← esiar *peyHmn̥- 'maito' (> kar, kir *payHman- > av paēman- 'äidinmaito') ⇒ 'lypsää' (viimeistään kir kaudella) → ?ers педямс 'siivilöidä; lypsää', ?mkš ped́ams 'siivilöidä', unk fej 'lypsää' [Ks. md ja unk vokalismista ja kur *-j-:n md edustuksesta.] Laktoosin sietokyky on voinut olla yksi syy IE-kielten leviämiseen [ks. tarkemmin]. Lähtömuoto ⇐ kie *payH-; ir sanan johdoksissa 'lypsämiselle' läheisiä merkityksiä [ks. näitä ja paralleelia 'maito' ⇒ 'lypsää'] ja ir kantaverbin merkitys (Cheung 2007) oli 'imettää'; unk sanalle ei muuta alkuperänselitystä
Holopainen 2019: 178–80 + + + (? = ers педямс 'siivilöidä; lypsää', mkš ped́ams 'siivilöidä', unk fej 'lypsää' ? < kur *pejmä) ← esiar *peyHmn̥- > kar, kir *payHman- > av paēman- 'äidinmaito' Lypsäminen on voitu tuntea jo kur metsästäjä-keräilijäyhteisössä. Lähtömuoto ⇐ kie *peyH-

Hylätty etymologia: Uralilainen = unk fej, vrt. Larsson 1984 FUS 130–3