Etymologiadata:imsm:luhta
*luhta
Vastineet:
mksm. *luhta (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
luhta (Schr 1637 ’sara’, Flor 1678 ’saraikko’; yl., ei Verml) ’(ranta)niitty, joka keväisin jää tulvan alle; alava kostea paikka; ruohottunut ranta; sara / (Ufer)wiese, die im Frühjahr überschwemmt wird; feuchte Niederung; grasbewachsenes Ufer; Segge’, luhdikka (Gan 1787; EPohjanm) ’mesimarja’
~ ink luhta ’kuloheinä, vanha heinä’ | ka luhta ’keväisin tulviva niitty; alava kohta; ruohoa kasvava rantavesi; (tulva)lampi’ | ly luht(e̮) ’lätäkkö, luhta(niitty); luhtaheinä’ | ve luht ’lätäkkö; matalikko; tulvaniitty’ | va luhta | vi luht ’tulvaniitty; sara’ (sm > lpN lukˈte (In Ko) ’sara’, ims > ven murt. luhta ’ruohoinen matalikko, lahti’)
~ ink luhta ’kuloheinä, vanha heinä’ | ka luhta ’keväisin tulviva niitty; alava kohta; ruohoa kasvava rantavesi; (tulva)lampi’ | ly luht(e̮) ’lätäkkö, luhta(niitty); luhtaheinä’ | ve luht ’lätäkkö; matalikko; tulvaniitty’ | va luhta | vi luht ’tulvaniitty; sara’ (sm > lpN lukˈte (In Ko) ’sara’, ims > ven murt. luhta ’ruohoinen matalikko, lahti’)
< baltt, vrt. liett lùkštas ’leveälehtinen vesikasvi; sara; rentukka’, latv luksts ’leveälehtinen, pehmeä kasvi; korsi; kostea alanko; keväisin tulviva joenrantaniitty’.
Lähdekirjallisuus:
- Kutorga 1854 FinskElem 3 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 136 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 93 (+ ve)
- Qvigstad 1881 Beiträge 90 (+ lp)
- Thomsen 1890 BFB 197 (ims < baltt; lp < sm)
- Kalima 1915 OLR 157 (ve > ven)
- Kalima 1936 BL 134–35 (+ ka ly; < baltt)
- SKES 1958 306
- Suhonen Vir 1980 196