Etymologiadata:imsm:luhta

*luhta

Vastineet:

• Suomi: luhta
• Karjala: luhta
• Vepsä: luht
• Vatja: luhta
• Pohjoisviro: luht
• Eteläviro: luht
• Liivi:

mksm. *luhta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

luhta (Schr 1637 ’sara’, Flor 1678 ’saraikko’; yl., ei Verml) ’(ranta)niitty, joka keväisin jää tulvan alle; alava kostea paikka; ruohottunut ranta; sara / (Ufer)wiese, die im Frühjahr überschwemmt wird; feuchte Niederung; grasbewachsenes Ufer; Segge’, luhdikka (Gan 1787; EPohjanm) ’mesimarja’
~ ink luhta ’kuloheinä, vanha heinä’ | ka luhta ’keväisin tulviva niitty; alava kohta; ruohoa kasvava rantavesi; (tulva)lampi’ | ly luht(e̮) ’lätäkkö, luhta(niitty); luhtaheinä’ | ve luht ’lätäkkö; matalikko; tulvaniitty’ | va luhta | vi luht ’tulvaniitty; sara’ (sm > lpN lukˈte (In Ko) ’sara’, ims > ven murt. luhta ’ruohoinen matalikko, lahti’)

< baltt, vrt. liett lùkštas ’leveälehtinen vesikasvi; sara; rentukka’, latv luksts ’leveälehtinen, pehmeä kasvi; korsi; kostea alanko; keväisin tulviva joenrantaniitty’.

Lähdekirjallisuus:

• Kutorga 1854 FinskElem 3 (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 136 (+ va)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 93 (+ ve)
• Qvigstad 1881 Beiträge 90 (+ lp)
• Thomsen 1890 BFB 197 (ims < baltt; lp < sm)
• Kalima 1915 OLR 157 (ve > ven)
• Kalima 1936 BL 134–35 (+ ka ly; < baltt)
• SKES 1958 306
• Suhonen Vir 1980 196

[luhta Álgu-tietokannassa]

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

|-

| Thomsen 1890: 146–7 | || + || || | karjatalous- ja laidunsanastosta balttilaislainoja ovat myös apila, halli, harja, heinä, härkä, juhta, jäärä, karva, kulo, laukki, muli, oinas, paimen, rieska, torvi, vihvilä, villa, vuohi ja ätelä | {{{10}}}

|-

| Larsson 1984 FUS: 137 | || + || || | Puolesta | Karjataloussanastossa balttilaislainaa on myös piimä

|-

| Larsson 2001 yl: 238–9 | || + || || | Puolesta | Karjataloussanastossa balttilaislainaa ovat myös karsina ja vuota

EVE:n sana-artikkeli

EVE:luhta