Etymologiadata:imsm:härkä
*härkä
Vastineet:
mksm. *härkä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
härkä (Agr; yl.) ’(et. kuohittu, vetojuhtana käytetty) sonni / Ochse, Stier’
~ ink härkä ’härkä; suuripäinen pyöreä kala, jolla on sarvien tapaiset päässä’, härkäin ’urospuolinen vasikka’ | ka härkä ’härkä, sonni; kuohittu poro; urosporo’ | ly ve härg ’härkä’ | va ärtšä, kreev erke | vi härg | li ǟrga id.
~ ink härkä ’härkä; suuripäinen pyöreä kala, jolla on sarvien tapaiset päässä’, härkäin ’urospuolinen vasikka’ | ka härkä ’härkä, sonni; kuohittu poro; urosporo’ | ly ve härg ’härkä’ | va ärtšä, kreev erke | vi härg | li ǟrga id.
? < baltt liett žìrgas, latv zirgs ’hevonen’, mpr sirgis ’ori’. — Sm > lp hærˈge ’(kuohittu) porohärkä’. Epäsäännöllisiä deminutiiviluonteisia johdoksia ovat härän tai härkävasikan hyväilynimitykset sm häry, hälly, -ö, ink hällö, ka häkki, -ö, häkättšy, ly häkätšü(ińe), häšši ja ve häšei, hät́šoi.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 131 (sm ~ vi)
- Sjögren 1830 GS 1 562 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 84 (+ ve)
- Ahlqvist 1866 Suomi 2:1 75 (+ li)
- Genetz 1880 TVK 81 (+ ka)
- Thomsen 1890 BFB 249 (? < baltt; lp < sm)
- Kalima 1936 BL 103
- Ruoppila 1943 Kotiel 1 114–20 (+ ink)
- SKES 1955 99 (+ ly)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Thomsen 1890: 98 146–7 249–51 | + | + | + | ? ← ba vrt. lt (run.) žìrgas ’ratsu’, lv zirgs ’hevonen’, pr sirgis ’ori’ | Ba -ir- edustuu kuten lainassa kä(ä)rme; lainautunut luultavassa ba alkumerkityksessänsä ’hajasäärin askeltava (veto)eläin’ (t. ’uroseläin’); myös lt arklys ’hevonen’ merkitsee alun perin ’kyntävää’; karjatalous- ja laidunsanastosta balttilaislainoja ovat myös apila, halli, harja, heinä, juhta, jäärä, karva, kulo, laukki, luhta, muli, oinas, paimen, rieska, torvi, vihvilä, villa, vuohi ja ätelä | |
| Ojansuu 1908 Vir: 34 | + | Puolesta | Merkityksestä vrt. lt ešva ’tamma’ → sm hehvo ja sm lehmä = ers лишме, mkš ľišmä 'hevonen' | |||
| Kalima 1936: 103 198 | + | Tarkennus: < ksm *šärkä ? ← ba | Ba sanan alkumerkitys ’ponnisteleva, uppiniskainen eläin’ (Thomsen); Balttilaisperäistä karjasanastoa on myös vuona | |||
| Liukkonen 1994 Ba: 90 | + | + | Tarkennus: ← ba *žargā | Ims ä ~ ba a myös lainoissa härmä ja märkä; lähtömuoto apofoniasuhteessa lt sanan žirgas kanssa | ||
| SEGV 1994: s.v. ärtšä | - | Puolesta (vasta-argumentein) | Ba sanueen alkuperä on epäselvä | |||
| Salo 1997: 51 | + | Puolesta | Ba lainoihin kuuluu muitakin uroseläinten nimityksiä, ainakin oinas ja jäärä; laina saa selityksensä Viron myöhäiskampakeraamisista lehmänluista ja Vantaan Sandlidenin lehmänhampaasta | |||
| Ritter 1998 ResB: 114 | + | Puolesta | Ksm *-i- > -e- h-n ja k-n jäljessä -l-n ja -r-n edellä | |||
| Koivulehto 1998 SUST 228: 238 | + | Puolesta | Lainautunut jo ennen kehityksen ie -ṛ- > ba -ir- päättymistä; samoin käärme ja harmaa ← ba, marras ja taarna ← ar sekä parsi ← esige | |||
| Liukkonen 1999: 38 54–6 58 65 | x | + | + | Tarkennus: ← ba *žargā vrt. lt žargà ’harottaminen, levittäminen; askel’, pajód|žarga ’hurjapää, rasavilli; kelvoton’ | Ba -i- > ims -ä- ei sovi, eikä sm käärme ← ba *kirmis, vaan *kermis; etuvokaalistuminen *harka > härkä johtunee affektista; lt sanalla žargà on merkitys ’jalat harallaan seisova laiskuri’ ja lainan lähtökielen vastine lienee tarkoittanut ’hajareisin seisten vastaan hangoittelevaa’, vrt. lehmä, joka on tarkoittanut ’kesyä’ (~ lehmus ’pehmeä ja helposti työstettävä puu’, Kulonen Vir 1986); feminiinimuodosta huolimatta merkitys on yleiselollinen; samaan vetoeläinterminologiaan kuuluvat balttilaisperäiset aisa, hevonen, hihna, ies, juhta, jutta, länget, ohja, rahje, ranget, valjaat, vehmaro ja äes | |
| Venckutė 2001 Ba: 127–8 | + | Puolesta | Merkitykseen vrt. myös lt išžargas ’hajareisin’ | |||
| Vaba 2011 KjK: 753 | + | Puolesta | Balttilaisperäistä karjasanastoa on myös saparo |
Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli