Etymologiadata:imsm:härkä/th

From Sanat
Jump to navigation Jump to search
Balttilaisperäinen
Lähde, s. Väite Argumentit
Thomsen 1890: 98 146–7 249–51 + + + ? ← ba vrt. lt (run.) žìrgas ’ratsu’, lv zirgs ’hevonen’, pr sirgis ’ori’ Ba -ir- edustuu kuten lainassa kä(ä)rme; lainautunut luultavassa ba alkumerkityksessänsä ’hajasäärin askeltava (veto)eläin’ (t. ’uroseläin’); myös lt arklys ’hevonen’ merkitsee alun perin ’kyntävää’; karjatalous- ja laidunsanastosta balttilaislainoja ovat myös apila, halli, harja, heinä, juhta, jäärä, karva, kulo, laukki, luhta, muli, oinas, paimen, rieska, torvi, vihvilä, villa, vuohi ja ätelä
Ojansuu 1908 Vir: 34 + Puolesta Merkityksestä vrt. lt ešva ’tamma’ → sm hehvo ja sm lehmä = ers лишме, mkš ľišmä 'hevonen'
Kalima 1936: 103 198 + Tarkennus: < ksm *šärkä ? ← ba Ba sanan alkumerkitys ’ponnisteleva, uppiniskainen eläin’ (Thomsen); Balttilaisperäistä karjasanastoa on myös vuona
Liukkonen 1994 Ba: 90 + + Tarkennus: ← ba *žargā Ims ä ~ ba a myös lainoissa härmä ja märkä; lähtömuoto apofoniasuhteessa lt sanan žirgas kanssa
1994 SEGV: s.v. ärtšä - Puolesta (vasta-argumentein) Ba sanueen alkuperä on epäselvä
Salo 1997: 51 + Puolesta Ba lainoihin kuuluu muitakin uroseläinten nimityksiä, ainakin oinas ja jäärä; laina saa selityksensä Viron myöhäiskampakeraamisista lehmänluista ja Vantaan Sandlidenin lehmänhampaasta
Ritter 1998 ResB: 114 + Puolesta Ksm *-i- > -e- h-n ja k-n jäljessä -l-n ja -r-n edellä
Koivulehto 1998 SUST 228: 238 + Puolesta Lainautunut jo ennen kehityksen ie -- > ba -ir- päättymistä; samoin käärme ja harmaa ← ba, marras ja taarna ← ar sekä parsi ← esige
Liukkonen 1999: 38 54–6 58 65 x + + Tarkennus: ← ba *žargā vrt. lt žargà ’harottaminen, levittäminen; askel’, pajód|žarga ’hurjapää, rasavilli; kelvoton’ Ba -i- > ims -ä- ei sovi, eikä sm käärme ← ba *kirmis, vaan *kermis; etuvokaalistuminen *harka > härkä johtunee affektista; lt sanalla žargà on merkitys ’jalat harallaan seisova laiskuri’ ja lainan lähtökielen vastine lienee tarkoittanut ’hajareisin seisten vastaan hangoittelevaa’, vrt. lehmä, joka on tarkoittanut ’kesyä’ (~ lehmus ’pehmeä ja helposti työstettävä puu’, Kulonen Vir 1986); feminiinimuodosta huolimatta merkitys on yleiselollinen; samaan vetoeläinterminologiaan kuuluvat balttilaisperäiset aisa, hevonen, hihna, ies, juhta, jutta, länget, ohja, rahje, ranget, valjaat, vehmaro ja äes
Venckutė 2001 Ba: 127–8 + Puolesta Merkitykseen vrt. myös lt išžargas ’hajareisin’
Vaba 2011 KjK: 753 + Puolesta Balttilaisperäistä karjasanastoa on myös saparo

Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli