Balttilaisperäinen
| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Thomsen 1890: 98 146–7 249–51
|
+ |
+ |
|
+
|
? ← ba vrt. lt (run.) žìrgas ’ratsu’, lv zirgs ’hevonen’, pr sirgis ’ori’
|
Ba -ir- edustuu kuten lainassa kä(ä)rme; lainautunut luultavassa ba alkumerkityksessänsä ’hajasäärin askeltava (veto)eläin’ (t. ’uroseläin’); myös lt arklys ’hevonen’ merkitsee alun perin ’kyntävää’; karjatalous- ja laidunsanastosta balttilaislainoja ovat myös apila, halli, harja, heinä, juhta, jäärä, karva, kulo, laukki, luhta, muli, oinas, paimen, rieska, torvi, vihvilä, villa, vuohi ja ätelä
|
| Ojansuu 1908 Vir: 34
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Merkityksestä vrt. lt ešva ’tamma’ → sm hehvo ja sm lehmä = ers лишме, mkš ľišmä 'hevonen'
|
| Kalima 1936: 103 198
|
|
+ |
|
|
Tarkennus: < ksm *šärkä ? ← ba
|
Ba sanan alkumerkitys ’ponnisteleva, uppiniskainen eläin’ (Thomsen); Balttilaisperäistä karjasanastoa on myös vuona
|
| Liukkonen 1994 Ba: 90
|
+ |
|
+ |
|
Tarkennus: ← ba *žargā
|
Ims ä ~ ba a myös lainoissa härmä ja märkä; lähtömuoto apofoniasuhteessa lt sanan žirgas kanssa
|
| SEGV 1994: s.v. ärtšä
|
|
|
- |
|
Puolesta (vasta-argumentein)
|
Ba sanueen alkuperä on epäselvä
|
| Salo 1997: 51
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Ba lainoihin kuuluu muitakin uroseläinten nimityksiä, ainakin oinas ja jäärä; laina saa selityksensä Viron myöhäiskampakeraamisista lehmänluista ja Vantaan Sandlidenin lehmänhampaasta
|
| Ritter 1998 ResB: 114
|
+ |
|
|
|
Puolesta
|
Ksm *-i- > -e- h-n ja k-n jäljessä -l-n ja -r-n edellä
|
| Koivulehto 1998 SUST 228: 238
|
+ |
|
|
|
Puolesta
|
Lainautunut jo ennen kehityksen ie -ṛ- > ba -ir- päättymistä; samoin käärme ja harmaa ← ba, marras ja taarna ← ar sekä parsi ← esige
|
| Liukkonen 1999: 38 54–6 58 65
|
x |
+ |
+ |
|
Tarkennus: ← ba *žargā vrt. lt žargà ’harottaminen, levittäminen; askel’, pajód|žarga ’hurjapää, rasavilli; kelvoton’
|
Ba -i- > ims -ä- ei sovi, eikä sm käärme ← ba *kirmis, vaan *kermis; etuvokaalistuminen *harka > härkä johtunee affektista; lt sanalla žargà on merkitys ’jalat harallaan seisova laiskuri’ ja lainan lähtökielen vastine lienee tarkoittanut ’hajareisin seisten vastaan hangoittelevaa’, vrt. lehmä, joka on tarkoittanut ’kesyä’ (~ lehmus ’pehmeä ja helposti työstettävä puu’, Kulonen Vir 1986); feminiinimuodosta huolimatta merkitys on yleiselollinen; samaan vetoeläinterminologiaan kuuluvat balttilaisperäiset aisa, hevonen, hihna, ies, juhta, jutta, länget, ohja, rahje, ranget, valjaat, vehmaro ja äes
|
| Venckutė 2001 Ba: 127–8
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Merkitykseen vrt. myös lt išžargas ’hajareisin’
|
| Vaba 2011 KjK: 753
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Balttilaisperäistä karjasanastoa on myös saparo
|
Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli
