EVE:härkä
härkä
Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio
Kantasuomen *härkä
- suomen härkä
- karjalan härkä
- vepsän härg
- vatjan ärtšä
- viron härg
- eteläviron härg
- liivin ǟrga
Levikki ja merkitykset
Härkä on yleisitämerensuomalainen sana. Se merkitsee kaikkialla urospuolista nautaa, mutta eroja on merkityksen rajautumisessa suhteessa kuohitsemiseen, joka yleensä on tehty työjuhtina käytetyille naudoille. Kuohitsematonta urosnautaa eli sonnia härkä merkitsee suomen lounaismurteita lukuun ottamatta koko pohjoisessa itämerensuomessa. Suomen länsimurteissa ja inkeroisessa härkä taas on kuohittu urosnauta. Merkitykset menevät siis osittain päällekkäin, niin että suurimmassa osassa suomen länsimurteita sekä inkeroisessa ja vatjassa härän voi sanoa merkitsevän urosnautaa yleensä. Samoin on laita vatjassa, liivissä ja võrossa, kun taas muualla etelävirossa ja virossa härkä on kuohittu uros, samoin kuin suomen lounaismurteissa.
Härkä merkitsee muitakin suuria uroseläimiä: pohjoisimmassa Suomessa ja Karjalassa kuohittua urosporoa, siellä täällä pohjoisen itämerensuomen murteissa Hämeestä vepsään saakka taas uroshirveä. Vatjassa, inkeroisessa ja Inkerin suomessa häräksi kutsutaan myös härkäsimppua eli merihärkää, Cottus quadricornis.
Alkuperä
Härkä on balttilainen laina. Sen lähtömuoto on johdos verbistä, jota liettuassa vastaa žergti 'levittää (jalkansa); istua hajasäärin (hevosen selässä); astua, harpata, harppoa; nousta, kiivetä'. Lainan lähtömuotoa vastaava johdos on liettuan žarga 'askel, harppaus; jalat harallaan seisova'. Saman verbin johdoksia ovat myös liettuan žirgas 'ratsuhevonen', lätin zirgs 'hevonen' ja muinaispreussin sirgis 'ori'. Luultavasti kantasuomen balttilaislainojen lähtökielessä on urosnaudan nimityksen motivaationa ollut vetoeläimen hajasäärin askeltaminen tai harppominen, ellei suorastaan uppiniskaisuus ja vastaan hangoittelu.