Arjalaisperäinen
| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Paasonen 1917 SUSA: 3–8
|
+ |
x |
+ |
|
joko < *ośtra ← kar *oš́tra t. < *oštra ← kar *oštra, vrt. mia áṣṭrā 'tutkain', av aštra- 'piiska, ruoska'
|
Msk barr 'vilja', mengl bere 'ohra' ja go barizeins 'ohrainen' kuuluvat msk sanan barr 'havupuu' (< 'kärki') yhteyteen. Ar lähtömuoto ⇐ kie *aḱ ~ *oḱ 'terävä' ⇒ kr Kypros ἀχοστή 'ohra', lat acus 'akana', go ahs, msk ax 'tähkä', mysa ahil, meng egle 'akana', eng vanh. ail 'vihne', ven ось 'akseli' lienee kanta-arjassa merkinnyt 'piikkiä', josta on voinut kehittyä 'vihneen' merkitys, ja pitkät piikkimäiset vihneet ovat ohran tyypillisin tuntomerkki
|
| Ojansuu 1921 VK: 27–8
|
|
|
|
-
|
Vastaan
|
Vastineita ei tunneta etäsukukielistä
|
| Belardi 1954 RiLi: 64
|
|
|
- |
|
Vastaan
|
Oletettu lähtömuoto ei ⇐ kie *aḱ ~ *oḱ, vaan tekimennimijohdos ⇐ kie *aǵ- ⇒ lat agere 'ajaa']
|
| Kallio 2012 SUST: 231 av 9
|
x |
|
|
|
Tarkennus: ksm *ocra < vksm *očra t. *oćra ← kir *acra- t. (<) kar *aćra- > mia aśra- 'terävä kulma t. reuna'
|
keskikantasuomessa ei ollut (muitakaan) kolmen konsonantin yhtymiä; vrt. vksm *kečrä > ksm *kecrä
|
| Holopainen 2019: 155–6, 158, 264
|
+ |
x |
+ |
|
Tarkennus: ksm *očra ← kir *Hacra- < kar *Haćra-
|
Ie sanueella ei 'ohran' merkitystä [sic?]; viljelysanoista iranilaisperäinen on myös huhta. Lähtömuoto ⇐ kir [sic! *Hat-] *Hac- 'terävä' (? → ko öч 'jyvä' (ellei ← ims), jossa samansuuntainen semanttinen kehitys) < kie h2eḱ- 'terävä' ⇒ mia aśri-, aśra- 'terävä kulma t. reuna'
|
Balttilaisperäinen
| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Ojansuu 1921 VK: 27–8
|
+ |
+ |
+ |
+
|
← ba vrt. lt aštras, aštrùs 'terävä'
|
Lt lv a:ta vastaa useissa ims battilaislainoissa o. Merkityssuhteeseen vrt. sm terä, vi tera merkityksessä 'jyvä'. Vastineita ei tunneta etäsukukielistä
|
| Posti 1972 Ks: 156
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Maatalouteen liittyviä balttilaisperäisiä sanoja ovat härkä, juhta, herne, siemen ja erityisesti ohraan liittyvä siikanen 'vihne'
|
| Koivulehto 1979 FUF: 67–71
|
+ |
+ |
+ |
+
|
Puolesta
|
Ksm *-str- esiintyy vain lainoissa. Merkityssuhde selittyy sillä, että ohrassa on poikkeuksellisen pitkät ja terävät vihneet [ks. ie johdossuhdeparalleeleja]
|
| Ritter 1993: 111, 212–13, 218
|
|
|
- |
|
Vastaan
|
Lähtömerkitys on rekonstruoitu Koivulehdon metodilla
|
| Häkkinen K 1996: 121, 146, 153
|
|
+ |
|
+
|
Puolesta
|
Kiukaisten kulttuurissa on todistettavasti viljelty ohraa; maatalouteen liittyviä balttilaisperäisiä sanoja ovat myös hanhi, oinas, vohla, vuohi, vuona, apila, halme, heinä, korsi, luhta ja vihvilä
|
| Häkkinen & Lempiäinen 1996 FUF: 153–4, 175
|
+ |
x |
|
|
Puolesta
|
Ohran aiempi nimitys saattoi olla jyvä
|
| Salo 1997: 51
|
|
x |
|
|
Puolesta (vasta-argumentein)
|
Ohra ja huhta lienee omaksuttu kiukaiskulttuurin varhaisvaiheessa, kun kantasuomalaiset alkoivat itse kasketa ja viljellä; ohranviljely tuntuisi levinneen Ahvenanmaalta käsin, mikä ei hyvin sovi näiden sanojen balttilaisperäisyyteen
|
| Junttila 2012 SUST: 273
|
- |
|
|
|
Vastaan
|
Kantasuomeen ei tarvitse olettaa kolmen konsonantin yhtymiä, jos ohra onkin (Kallio) ← ar, kunhan ahrain ei ole ← ba
|
Ilman kannatusta: slaavilaisperäinen ← mksl οстръ 'terävä', Viitso 2000 CIFU 172
