Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:ocra

Sanatista

*ocra

Vastineet:

mksm. *ocra < kksm. *+ (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ohra (Agr; länsimurt. Kain), otra (itämurt.) ’Gerste
~ ink ozra, odra | ka osra | ly ozr(e̮) | ve ozr (g. -an) | va e̮zra | vi oder (g. odra) | li voʾddərz, v(u)oʾdrəz id.
< baltt, vrt. liett ãštrasterävä’.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1787 NFL 2 283 (sm ~ ka vi)
  • Sjögren 1832 GS 1 564 (+ va)
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 97 (+ ve)
  • Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 100 (+ li)
  • Genetz 1877 KL 20 (ohra, otra < ost(e)ra)
  • Paasonen 1917 SUSA 34:3 3–8 (< arj)
  • Ojansuu 1921 Lisiä 27–28 (< liett)
  • Kalima 1936 BL 25 (? laina)
  • FUV 1955 133 ((?? sm ka ve va li) vog unk ? ~ sanskr)
  • SKES 1958 420 (+ ly; ?? < esi t. varh.-arj t. ?? < baltt)
  • Posti Kotis 1972 156 (? < baltt)
  • Koivulehto 1979 FUF 43 67–71 (< vksm *ostra t. *oštra < baltt *aštra)
  • Suhonen Vir 1980 191 (< baltt)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Arjalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Paasonen 1917 SUSA: 3–8 + x + joko < *ośtra ← kar *oš́tra t. < *oštra ← kar *oštra, vrt. mia áṣṭrā 'tutkain', av aštra- 'piiska, ruoska' Msk barr 'vilja', mengl bere 'ohra' ja go barizeins 'ohrainen' kuuluvat msk sanan barr 'havupuu' (< 'kärki') yhteyteen. Ar lähtömuoto ⇐ kie *aḱ ~ *oḱ 'terävä' ⇒ kr Kypros ἀχοστή 'ohra', lat acus 'akana', go ahs, msk ax 'tähkä', mysa ahil, meng egle 'akana', eng vanh. ail 'vihne', ven ось 'akseli' lienee kanta-arjassa merkinnyt 'piikkiä', josta on voinut kehittyä 'vihneen' merkitys, ja pitkät piikkimäiset vihneet ovat ohran tyypillisin tuntomerkki
Ojansuu 1921 VK: 27–8 - Vastaan Vastineita ei tunneta etäsukukielistä
Belardi 1954 RiLi: 64 - Vastaan Oletettu lähtömuoto ei ⇐ kie *aḱ ~ *oḱ, vaan tekimennimijohdos ⇐ kie *- ⇒ lat agere 'ajaa']
Kallio 2012 SUST: 231 av 9 x Tarkennus: ksm *ocra < vksm *očra t. *oćra ← kir *acra- t. (<) kar *aćra- > mia aśra- 'terävä kulma t. reuna' keskikantasuomessa ei ollut (muitakaan) kolmen konsonantin yhtymiä; vrt. vksm *kečrä > ksm *kecrä
Holopainen 2019: 155–6, 158, 264 + x + Tarkennus: ksm *očra ← kir *Hacra- < kar *Haćra- Ie sanueella ei 'ohran' merkitystä [sic?]; viljelysanoista iranilaisperäinen on myös huhta. Lähtömuoto ⇐ kir [sic! *Hat-] *Hac- 'terävä' (? → ko öч 'jyvä' (ellei ← ims), jossa samansuuntainen semanttinen kehitys) < kie h2eḱ- 'terävä' ⇒ mia aśri-, aśra- 'terävä kulma t. reuna'
Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Ojansuu 1921 VK: 27–8 + + + + ← ba vrt. lt aštras, aštrùs 'terävä' Lt lv a:ta vastaa useissa ims battilaislainoissa o. Merkityssuhteeseen vrt. sm terä, vi tera merkityksessä 'jyvä'. Vastineita ei tunneta etäsukukielistä
Posti 1972 Ks: 156 + Puolesta Maatalouteen liittyviä balttilaisperäisiä sanoja ovat härkä, juhta, herne, siemen ja erityisesti ohraan liittyvä siikanen 'vihne'
Koivulehto 1979 FUF: 67–71 + + + + Puolesta Ksm *-str- esiintyy vain lainoissa. Merkityssuhde selittyy sillä, että ohrassa on poikkeuksellisen pitkät ja terävät vihneet [ks. ie johdossuhdeparalleeleja]
Ritter 1993: 111, 212–13, 218 - Vastaan Lähtömerkitys on rekonstruoitu Koivulehdon metodilla
Häkkinen K 1996: 121, 146, 153 + + Puolesta Kiukaisten kulttuurissa on todistettavasti viljelty ohraa; maatalouteen liittyviä balttilaisperäisiä sanoja ovat myös hanhi, oinas, vohla, vuohi, vuona, apila, halme, heinä, korsi, luhta ja vihvilä
Häkkinen & Lempiäinen 1996 FUF: 153–4, 175 + x Puolesta Ohran aiempi nimitys saattoi olla jyvä
Salo 1997: 51 x Puolesta (vasta-argumentein) Ohra ja huhta lienee omaksuttu kiukaiskulttuurin varhaisvaiheessa, kun kantasuomalaiset alkoivat itse kasketa ja viljellä; ohranviljely tuntuisi levinneen Ahvenanmaalta käsin, mikä ei hyvin sovi näiden sanojen balttilaisperäisyyteen
Junttila 2012 SUST: 273 - Vastaan Kantasuomeen ei tarvitse olettaa kolmen konsonantin yhtymiä, jos ohra onkin (Kallio) ← ar, kunhan ahrain ei ole ← ba

Ilman kannatusta: slaavilaisperäinen ← mksl οстръ 'terävä', Viitso 2000 CIFU 172


EVE:n sana-artikkeli

EVE:ohra

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:ocra