Etymologiadata:imsm:ui-

ui-/oi-

Vastineet:

Suomi: uida
Karjala: uija
Vepsä: ujuda⇐
Vatja: ujua⇐
Pohjoisviro: ujuma⇐
Eteläviro: ojoma⇐
Liivi: vȯigõ⇐

mksm. *ui-/*oi- < kksm. *ojë- < vksm. *ojǝ̑- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

uida (Agr; yl.) ’schwimmen’, johd. uittaa, uitto, uistin (ks. erikseen), uiskennella, uimari, uimala, uinti, rinn. vok.-vartaloinen ujua (paik. Suomenl. rannikko ja saaret, Ink.) ’uida; kulkeutua, ajautua’, ujuttaa ’uittaa; pujottaa’
~ ink ujjūa ’uida’, ujuttā ’uittaa’ | ka uija, uitoa, ujuo ’uida’, uittoa, ujuttoa ’uittaa’ | ly uivada (prs. uivan) ’uida’, uivelda ’uiskennella; madella’, uittada ’uittaa’ | ve ujuda ’uida; valua; kiemurrella’, ujutada ’uittaa; valuttaa’ | va ujua ’uida’ | vi ujuda id., ujutada ’uittaa’ | li voīgə (prs. vōigəb), L vuoīgə (prs. vūoigub) ’uida’ (ly -v- ja li -g- < *-k- ovat myöhäisiä johdinaineksia)

= lp vuoggjât ’uida’ | mdE ujems, M ujəms | tšerL iäm, I ijam | votj ujani̮ id. | syrj ujni̮ ’uida; kahlata’ | vogE I oj-, L wuj-, P uj- ’uida’ | ostjE üj-, (johd.) I ot́-, E ut́-, P oś- | unk (johd.) úszik id. || samJr ŋū- | slk ū-, (johd.) ūrk- ’uida’.

Lähdekirjallisuus:

Lindahl & Öhrling 1780 LL 564 (sm ~ lp)
JuslP 401 (+ unk)
Ganander 1787 NFL 3 214 (+ vi)
Castrén 1844 EGS 162 (+ syrj)
Castrén 1845 EGTsch 62 (+ tšer)
Castrén 1849 Ostj 101 (+ ostj)
Lindström Suomi 1852 99 (+ md votj)
Ahlqvist 1856 WotGr 157 (+ va)
Boller 1857 SbAW 23 412 (+ slk)
Ahlqvist 1859 Anteckn 109 (+ ve)
Hunfalvy 1859 MAÉrt 1:19 394 (+ vog, samJr oulim)
Budenz 1869 NyK 7 32 (+ li)
MUSz 1873–81 868
Lehtisalo 1933 FUF 21 18 (+ samJr ŋū-)
E. Itkonen 1949–51 FUF 30 43 (+ ly)
FUV 1955 64, 147 (~ alt)
Räsänen 1955 StO 18:3 48 (~ alt)
SKES 1975 1518–19 (+ ka)
TESz 3 1976 1037
FUV2 1977 81, 156 (kuten 1955)
MSzFE 1978 655
Janhunen 1981 SUSA 77:9 42 (ural ? *uxi̮-, vrt. vuo)
UEW 1988 542
Sammallahti 1988 UrLang 536
EWUng 1995 1580

[uida Álgu-tietokannassa]

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Uralilainen
Lähde, s.	M	Väite	Argumentit
Strahlmann 1816: 250		= unk úszik 'uida'
Castrén 1844: 162		= saa[P] vuodjat, ko уйны 'kahlata; uida'
Castrén 1845: 62		= ma ияш: иям 'uida'
Castrén 1849: 101		= saa ko unk, ha[E] uť- 'uida'
Lindström 1852 Suomi: 99		= md [ers] уемс 'uida', ma, ko, udm уяны 'uida', unk, ha
Boller 1857 SPhCl: 412		= pe unk slk u- 'uida'
Budenz 1868 NyK: 32		= saa, ers, mkš ujəms 'uida', ma, pe, unk, mns[P] uj- 'uida', ha
Lehtisalo 1933 FUF: 18–19	+	= md ma pe unk mns nenM ŋū- 'uida' slk
Steinitz 1944: 54		Tarkennus: 1. tavussa ksgr u ~ ɔ	saa vastineet ja haE viittaavat *ɔ:lliseen sivumuotoon
Itkonen 1949 FUF: 43	+	Tarkennus: vksm *uje- ~ *oje-; ims uju- joko ⇐ *uje- t. sporadisen assimilaation kautta < *uje-	saa vastineet, vi murt. oju- ja vs ojo- viittaavat *o:lliseen sivumuotoon
Janhunen 1981 SUSA: 260–1	x	Tarkennus: < kur *uxi̮- t. *ux-ji̮-	Samojedin muodot (< ksam u-) eivät viittaa alkuperäiseen -j-hin
UEW 1988: s.v. uje- ~ oje-	+	Puolesta	marissa *u- > i- johtuu -j-n palataalistavasta vaikutuksesta
Kulonen 2010: 230-1	+	Tarkennus: ims -u- lienee kontinuatiivijohdin	ly -v- ja li -g- ekspressiivisistä fonesteemeista johdetuille verbeille tyypillisiä sekundaareja laajennuskonsonantteja
EWTsch 2013: s.v. ijam	+	Puolesta	ma verbi kuuluu alun perin I konjugaatioon [perusteluin]
UED 2020: s.v. owji- / uji-	+	Tarkennus: = saaЕ voejedh, U vuajjat, L P vuodjat, I vuoijâđ, Ko vuõjjâd, Ki вӯйе, T vī̮jja̮d (< ksaa *vuoje̮-), md (< kmd *ujǝ- : uj-), ma (< kma i-), pe (< kpe ŭj-), unk, mnsE oj-, I ŏj-, wŏj-, wŭj-, L (w)uj-, P uj- 'uida' (< kmns uj-), haE üj- 'ryömiä' (< kha ūj- [⇒] ōjīt- / *ūjīt- > E ujit-, üjit- madella’), I ɔť-, E uť-, uś-, P wǫś-, oś- 'uida' (< kha *ɔ̄ć-), nen, slk(Ta ū-, Ty ūak, K ūwaŋ), mat u- 'uida' (< ksam *uǝ̑-) < kur *owji- / *uji-	saa, ims ja md vastineet tukevat lähtöasua *owji-, mutta -w- ei sellaisenaan edustu missään – toisaalta saa, md ja ha vastineet eivät voi jatkaa asua uji- [; ko ja sam vokaaliedustuksista]; ei < kur *uxi- eikä liity vuo-sanaan
Metsäranta 2020: 108	+	Tarkennus: < kur *ojə t. *ujə	saa ja md vastineet edellyttävät lähtöasua *ojə, pe muodotkin viittaavat ennemmin siihen [ks. tarkemmin] ja ugr kieliinkin se sopii toisin kuin itämerensuomeen; marista vrt. paralleeli

(Uralilaiseen etymologiaan liittyvää kirjallisuutta, jossa ims muotoja ei mainita)
Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Aikio 2002 FUF: 44	+				Tarkennus: < kur *ujə̮-	ei luotettavia esimerkkejä kur. -j-n säilymisestä samojedissa [epävarmoja paralleeleja kadosta]; myös w kadonnut *Ə-vartaloissa
Salminen 2012 SUST: 349–50	+				Puolesta (< kur *ujə̮-)	[nen ja slk paralleeleja sam vokaaliedustuksesta]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:uida

Keskustelu

Olisikohan mahdollista pitää alkuperäisenä konsonanttivartalona paitsi *ui-vartaloa, myös rinnakkaisvartaloa *oju-, siis < *ojw-, joka metateesin kautta palautuisi UED:n mainitsemaan vartaloon *owje̮-? (Vrt. laiva ← ge *flawja jne.). Vartalojen *ui- ja *oju- sulaumana selittyisi myös *uju-. --Sjunttila (keskustelu) 23. toukokuuta 2023 kello 19.46 (EEST)

Ujua passivisessa merkityksessä 'ajautua' on minusta varmasti ihan vain johdos ui-vartalosta, mutta mielenkiintoinen ehdotus laajalevikkisen tyypin ujua 'uida' selittämiseksi. Tarvittaisiin tosin metateesin lisäksi vielä muutakin äännekehitystä, suoraanhan se ennustaisi asua **oive-. En ole toisaalta vakuuttunut UED-käsiksen tarjoamasta *wj-rekonstruktiosta, oletetusta *w:stä ei näy olevan mitään suoria todisteita missään (ei voi tietää että *ui- olisi aiemmin ollut **uuj-) — ja lopuksi esittämäsi metateesi-idea vielä tekee tämän selityksen ikävä kyllä itsessään mahdottomaksi. Jos oikein hahmotan, idea rekonstruktiossa näyttäisi olevan hankkiutua kantauralilaisesta *ui-asusta kokonaan eroon. *owjə- kuitenkaan ei voi tuottaa samaan aikaan sekä asuja *uujə- > *ui- (*ow > *uu ennen metateesiä *wj > *jw) että *ojwə- > *oju- (metateesi *wj > *jw ennen kehitystä *ow > *uu).

Jos vielä julkaisemattomista ideoista puhutaan, niin ehkä muistatkin että tarjosin itse Kielitieteen päivillä 2018 ("Liivin kielen äännehistoriallisia arkaismeja") hieman samaa lähestymistapaa mutta eri selitystä. Saame, mordva, permi ja hanti, siis absoluuttinen enemmistö etävastineista, viittaavat yhdessä asuun *ojə- (vaikka kaikkia ei taida olla koskaan yhtä aikaa kommentoitu; UEW parhaiten mainitsee kolme muuta mutta katsoo silti mordvan asun tulevan *u:sta). Liivin muotoon katsoen tämä on kantasuomessakin primääri, ja *ui- olisi minusta riippumattoman äänteenmuutoksen tulosta vasta Suomenlahden murteessa ksm. asusta *oi-. Ummistuminen kai rajoittuisi yksitavuisiin vartaloihin, toinen rinnakkaistapaus kun on *hoi > liivi vȯi viE hoi, mutta vi sm hui. Tuo viron murreasu ojuma ja vanhan eteläviron ojoma näyttäisivät yksinkertaisimmin sitten olevan vanha pitempi johdos *oj-O-, joka sitten olisi säästynyt ummistumiselta. Jos se oli juuri *-o-johdos, se ei kelpaisi edes asun *uju- analogialähteeksi… Toisaalta on tapauksia kuten *koivu > viE kõiv(o-), jotka viittaa siihen että viE -o voi olla myös *-u:n jatkaja, eli myös ehdottamasi *oj-u- voisi silti olla mahdollinen.

Sivuhuom. olisiko nimenomaan *o-u > *o-o? Löytyy myös *kolju > koľo, *roju > rojo, ja ainakin selvät passiivi–refleksiiviverbit kuten *toipu- > toibuma voisivat sitten olla analogisesti palautettuja. Ehkä samoin adjektiivi *ohu-t; ja *joulu, *olut ehkä koko muutosta uudempia lainoja. Mutta muitakin tapauksia on, nopeasti katsoen esim. *kupu > kubo, *risu > riso, *tuju > tujo, *viru-tta- > virotama, ja lisää ehkä löytyisi taivutusvartaloita tarkastamalla. — Hyvin mielenkiintoinen on *satula > sadoľ jossa lainaoriginaali varmistaa että kyseessä tosiaan oli alkuperäinen *u, eikä päinvastainen kehitys muissa kielissä. --J. Pystynen (lähetä viesti) 25. toukokuuta 2023 kello 15.10 (EEST)

En minäkään ole vakuuttunut rekonstruktiosta *owji-, jota ehdotin UED-käsikirjoitukseni alkuosasta Academia.eduun lataamassani versiossa. Oikeastaan kyseessä oli lähinnä spekulaatio, jolla yritin saada edes jonkinlaisen selityksen tämän sanueen poikkeuksellisiin vokaalisuhteisiin, mutta olen sittemmin itsekin tullut siihen tulokseen, ettei kyseinen ratkaisu näytä toimivan.

Muodon *oji- (eli *ojǝ-) palauttaminen kantauraliin on kuitenkin mielestäni kyseenalaista. Saame ja mordva kyllä viittaavat sellaiseen asuun, mutta eivät permin ja hantin muodot näytä olevan siihen palautettavissa. Kehitykselle *o(–i) > perm. u ei käsittääkseni ole rinnakkaistapauksia, vaan ainoastaan vastaesimerkkejä. Hantissa vokaalina on kantahantin *ɔ̄ (johdoksessa *ɔ̄ć-) sekä tämän ablautvariantit *ō ja *ū (muodoissa *ūj- ja *ōjīt- / *ūjīt-). Kantamansin asu on *uj-, ja vokaalisuhde kantahantin *ɔ̄ ~ kantamansin *u esiintyy nimenomaan kantauralin *u:n jatkajana. Yksittäinen poikkeus tähän säännönmukaisuuteen on kantahantin *kɔ̄j 'mies, uros' ~ kantamansin *kuj 'uros' (< kantaural. *koji), mutta tämä ei kuitenkaan näytä sekvenssin *-oji- säännölliseltä jatkajalta obinugrissa.

Huomionarvoista on, että 'uida'-verbin poikkeuksellisille vokaalisuhteille löytyy osittainen paralleeli: kantamarin *ki-e- ~ komin kuj-li̮- ~ kantahantin *kɔ̄j- ~ kantamansin *kuj- 'maata'. Tässä tapauksessa kuitenkin samojedissa (matorissa) näyttää olevan eri vokaali kuin 'uida'-verbissä: matorin kistǝ- 'maata' < kantasamoj. ?*ki̮j-tV-. Jos matorin vokaali voidaan tässä selittää sekundaarikehityksen tulokseksi, niin sitten voitaisiin päätellä verbien 'uida' ja 'maata' olleen riimisanoja kantauralissa, mikä hyvänsä nyt niiden oikea rekonstruktio sitten lieneekään.

Veikkaisin, että ims. johdos *uju- on alkuaan automatiivipassiivi. Voisi ajatella, että ui- ja uju- palautuisivat esikantasuomen verbeihin *ujǝ- 'uida' ja *ujǝ-w- 'uiskennella, ajelehtia vedessä'. Sittemmin kantasanan ja johdoksen ero olisi suuressa osassa itämerensuomea hämärtynyt siten, että automatiivipassiivijohdos olisi semanttisesti laajentunut kattamaan myös kantasanan aktiivisen merkityksen. --Ante Aikio (keskustelu) 25. toukokuuta 2023 kello 23.46 (EEST)

Lisänä vielä edelliseen kommenttiini: ims. kahtalaisuuden *ui- ~ *oj-o/u- rinnastaminen tapaukseen *hoi ~ *hui on kiinnostava ajatus, mutta ei kai kehitystä *oi > *ui silti voi tulkita "Suomenlahden murteessa" säännönmukaiseksi, vaikka se rajattaisiin yksitavuisiin vartaloihin. Muutoshan ei kuitenkaan ole tapahtunut sanoissa *koi 'koi (hyönteinen)', *koi 'sarastus, aamunkoi', *soi- 'soida', *voi 'voi' ja *voi- 'voida'. --Ante Aikio (keskustelu) 25. toukokuuta 2023 kello 23.52 (EEST)

*voi-tyypin kohdalla katson että, koska näissä sääntöjään ei ole alkuperäistä *o:ta vaan kehitys *a > *aa > *oo ja lopuksi *ooj > *oi, tämä ei myöhäiskantasuomeen mennessä välttämättä ollutkaan kehittynyt *oi:ksi asti. Teoriassa voisi olla myös että alkuperäisen *oj:n kehitys oli vienyt jo aiemmin johonkin välimuotoon (*ooj *oj > *oi *ôi tjsp.) Mutta joka tapauksessa ei näy olevan perusteita rekonstruoida noihin samaa asua missään kantasuomen vaiheessa. --J. Pystynen (lähetä viesti) 26. toukokuuta 2023 kello 17.34 (EEST)

Jos oppositio sekvenssien *-ōj- ja *-oj- välillä ei olisi kantasuomessa vielä ollutkaan kadonnut, niin kai sitten saman täytyisi koskea myös oppoitioita *-ūj- : *-uj-, *-āj- : *-aj-, *-ǟj- : *-äj-, *-ēj- : *-ej-, *-ȫj- : *-öj- sekä *-ǖj- : *-üj-. Tällaisista oppositioista ei kai silti ole itämerensuomessa jälkeäkään, ja olisi kai melko liioiteltua olettaa sellaisia vain siksi, että saataisiin jonkinlainen selitys epäsäännölliselle vokaalivastaavuudelle kahdessa sanavartalossa. Sitä paitsi selitys ei silloinkaan näyttäisi edes toimivan, koska ainakaan sanaan *soi- 'soida' (< ural. *ćoji-) ei voi rekonstruoida kehitystä *a > *ā > *ō; miksi siinä ei sitten tavata odotettua kehitystä *oi > *ui "Suomenlahden murteen" jatkajissa? --Ante Aikio (keskustelu) 27. toukokuuta 2023 kello 01.59 (EEST)

Ja vielä lisäyksenä edelliseen: ei kehityksen *a > *ā > *ō olettaminen näyttäisi mahdolliselta myöskään sanassa *koi 'aamunkoi, sarastus' (< ural. *koji). Mansin vastineen (kantamansin *kuj) vokaali ei tähän sovi; vrt. kantamansin riimisanoihin *suj 'ääni yms.' (< ural. *ćoji) ja *kuj 'uros' (< ural. *koji). --Ante Aikio (keskustelu) 27. toukokuuta 2023 kello 02.15 (EEST)