Etymologiadata:imsm:risu
*risu
Vastineet:
- Suomi: risu
- Karjala: risu
- Vepsä:
- Vatja:
- Pohjoisviro: risu
- Eteläviro: riso
- Liivi: rizū (lainasana ← viro)
mksm. *risu (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
risu (Agr; yl.) ’kuivunut irrallinen oksa / am Boden liegender dürrer Zweig’, johd. risukko
~ ka risu ’risu; romu, rähjä’ | ly rižu ’risu’, rižužik ’risukko’ | ? ve rizud ’repaleet’ (mahd. osaksi < ven ríza ’messukasukka’) | vi risu ’roska(t), romu(t), risu’ (> li rizū ’romu’).
~ ka risu ’risu; romu, rähjä’ | ly rižu ’risu’, rižužik ’risukko’ | ? ve rizud ’repaleet’ (mahd. osaksi < ven ríza ’messukasukka’) | vi risu ’roska(t), romu(t), risu’ (> li rizū ’romu’).
Äänt. syistä lainautuminen sk taholta (vrt. nr ris ’vitsa, risut’, mmr riiss = nn nt ris, mn hrís, kas rīs id.) on epävarmaa, vaikka ruots pesye lieneekin vaikuttanut sm:een; toisaalta sm > nr murt. Sm risu ’risut; pensaikko; romu’. Ainakin osaksi deskr.-onomat. sanoja, vrt. risahtaa ja risa2.
Lähdekirjallisuus:
- Moller 1756 Beskr 160 (sm ~ ruots)
- Ihre 1769 Gloss 2 443 (sm ~ germ)
- Ganander 1787 NFL 2 487a (sm ~ vi)
- Lindström 1859 KeltGerm 63 (sm < ruots)
- Wessman 1930–32 SO 2 100 (sm > nr murt. Sm)
- Kettunen 1938 LivW 339 (li < vi)
- Saareste 1940 EKeel 19 148 (+ ve)
- SKES 1962 814 (+ ka ly; ? ve (ainakin osaksi < ven); ?? < sk, mahd. deskr.-onomat.)
- EEW 1982–83 2504–05