Etymologiadata:imsm:soi-
*soi-
Vastineet:
- Suomi: soida
- Karjala: soija
- Vepsä: soitta⇐
- Vatja: sõittaa⇐
- Pohjoisviro: sõitma⇐
- Eteläviro: sõitma⇐
- Liivi: sõitõ⇐
mksm. *soi- < kksm. *sojë- < vksm. *śojǝ̑- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
soida (Agr; yl.) ’(er)klingen, (er)schallen; balzen’, johd. soittaa paik. murt. myös ’ajaa kovasti, juosta; ajaa pois, karkottaa’, soitto, soitin; sointua, sointu; soidin ’lintujen kosintamenot’
~ ink soittā ’soittaa; kulkea, mennä nopeasti’, soittu ’soitin, soittoväline’ | ka soija ’soida; olla soitimella’, šoija ’soida; raksuttaa; kalkkaa; vinkua; viuhua’, soittoa ’soittaa soitinta t. kelloa; soida (kello); suhista (korva), tykyttää (suoni); mennä, liikkua nopeasti’, soittu ’soitin’, soitto ’id.; soitto’ | ly soittoa ’soittaa; tykyttää (valtimo)’, soitto ’harmonikka’ | ve soitta ’soittaa torvea, pilliä; (K myös) lyödä jymäyttää’, soit ’soittopilli’ | va se̮ittā ’riidellä, haukkua’, se̮ite̮lla id., (Kukk) soittā ’soittaa; kulkea (hevosella, veneellä)’ | vi sõita ’ajaa, ajella’, sõit ’ajo, ajelu; matka’, sõidelda ’torua, moittia, riidellä’ | li se̮itə ’nuhdella’
~ ink soittā ’soittaa; kulkea, mennä nopeasti’, soittu ’soitin, soittoväline’ | ka soija ’soida; olla soitimella’, šoija ’soida; raksuttaa; kalkkaa; vinkua; viuhua’, soittoa ’soittaa soitinta t. kelloa; soida (kello); suhista (korva), tykyttää (suoni); mennä, liikkua nopeasti’, soittu ’soitin’, soitto ’id.; soitto’ | ly soittoa ’soittaa; tykyttää (valtimo)’, soitto ’harmonikka’ | ve soitta ’soittaa torvea, pilliä; (K myös) lyödä jymäyttää’, soit ’soittopilli’ | va se̮ittā ’riidellä, haukkua’, se̮ite̮lla id., (Kukk) soittā ’soittaa; kulkea (hevosella, veneellä)’ | vi sõita ’ajaa, ajella’, sõit ’ajo, ajelu; matka’, sõidelda ’torua, moittia, riidellä’ | li se̮itə ’nuhdella’
= lp čuoggjât ’soida’, čuojâtit ’soittaa’ (N soaiˈtet (In) ’soittaa; soittaa puhelimella’ < sm).
On oletettu, että tähän yhteyteen kuuluisivat myös: ? tšerL ša-, šo-: (johd.) šaktem, I šoktem ’soittaa; soida, kuulua’ | vogE I soj, L P suj ’puhe; ääni; huuto, meteli; sanoma, maine’ | ostjI sö̆j, E sĕj, P sĭj ’ääni, puhe; huhu; tieto’ (> vogP sij id.) | ? unk zaj ’melu, hälinä’; silloin soimisen merk. olisi primaari ja ims kielissä tavattava merk. ’ajaa, ajattaa; moittia’ edellisestä kehittynyt.
Toisaalta on arveltu, että ims-lp sanat eivät kuulu muiden main. etäsukukielten sanojen yhteyteen ja merk:n kehitys on ollut päinvastainen (vrt. kehitys ’puhaltaa’ > ’puhua’, ks. puhua). Siinä tapauksessa, että tämä merk:n kehitys on hyvin vanha, myös tšer ja ugr kielten sanat voisivat kuulua tähän. Lähtökohtana voisi olla onomat.-deskr. nopean liikkeen ja sen synnyttämän äänen kuvaus (kulkuneuvo, keppi, soittimen kieli). Vrt. myös soihtu, soimata ja sojo.
Lähdekirjallisuus:
- JuslP 348a (soidin ← soida)
- Ganander 1787 NFL 3 61 (sm ~ vi)
- Lindström Suomi 1852 85 (sm ~ lat sono ’soida’)
- Lönnrot 1854 Enare 251 (sm ~ lp)
- MUSz 1873–81 302–03, 322 (+ tšer unk; myös unk szó ’sana’, sm hokea ym.)
- VW 2 1876 113 (sm ~ vi; + vog ostj)
- Szinnyei 1909 NyH4 154 (sm ~ lp vog ostj unk)
- Paasonen 1917 Beiträge 221
- Kettunen 1922 LVeHA 1 39 (+ ve)
- *Hakulinen 1933 StF 1:2 16–24 (+ ka va)
- Toivonen 1934 FUF 22 144 (sm ~ lp tšer vog ostj unk)
- Erdődi 1936 Nyr 65 126 (sgr ~ ieur)
- Kettunen 1938 LivW 360 (+ li)
- Toivonen 1938 VGEG 30 741 (sm soittaa jo vanhastaan ’soittaa soitinta’)
- Hakulinen Vir 1941 170–81 (tšer vog ostj unk tähän)
- E. Itkonen 1949–51 FUF 30 41 (sm ~ lp, ? tšer, vog ostj, ? unk)
- FUV 1955 114 (samoin)
- SKES 1969 1054–56 (+ ly; lp soaiˈtet < sm; sm ~ lp, ? tšer, vog ostj, ?? unk)
- TESz 3 1976 1183
- FUV2 1977 128
- MSzFE 1978 700
- EEW 1982–83 2953–54
- Häkkinen 1987 ES 286
- UEW 1988 482–83 (sm ~ lp, ? tšer, vog ostj unk)
- EWUng 1995 1658 (sm ~ lp, ? tšer, vog ostj unk)
- Koponen Vir 1999 507
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| MUSz 1873: s.v. szó, zaj | + | + | = saa[P] čuodjat 'soida, kuulua', ma шокташ: -ем 'soittaa; kuulua', unk zaj 'melu, meteli, melske, hälinä, metakka', mnsI sŏj, [L, P] suj, 'puhe; ääni; huuto, meteli; sanoma, maine', haE sĕj, P sĭj 'ääni, puhe; huhu; tieto' | |||
| Setälä 1902 FUF: 261 | + | = saa ma, ko сьывны 'laulaa', ugr < kur *ś- | ||||
| KESK 1970: s.v. сьывны | x | Vastaan | rinnastus ei uskottava, ko = udm сильыны 'kukkua' | |||
| NES 2004: s.v. soida | - | Vastaan (= saa ?ugr) | ugr vastineet merkityseron takia epävarmoja | |||
| EWTsch 2013: s.v. šoktem | + | Puolesta (= saa ma ugr) | ma vastine kt-kausatiivijohdos; *j kadonnut myös sanan poika ma vastineesta | |||
| Živlov 2014 ВЯР: 139 | Tarkennus: = saa (< ksaa *ćuoje̮-), ma (< kma *šåkte-), unk, mns (< kmns *suj), ha (< kha *süj) < kur *ćoji | |||||
| Metsäranta 2020: 141–2 | + | + | Tarkennus: = saa ma pe (< kpe *śi̮l-) ugr | kur *ojə > kpe *i̮ äännelaillinen, *-l- on frekventatiivijohdin [paralleeleja kummastakin]; sanue edustuu myös marissa vain johdoksena |