Etymologiadata:imsm:tuju

Sanatista

*tuju

Vastineet:

mksm. *tuju (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

tujakka (paik. KaakkSm PKarj) ’lumipyry, tuisku; kiireinen, nopea; kiire; äkkipikainen, kiivas; väkevä, kirpeä, paha (maku, haju; LönnrLis 1886) / Schneetreiben, -gestöber; eilig, schnell; Eile; jähzornig, heftig; scharf, schlecht (Geruch, Geschmack)’, tujakas (Gan 1787) ’äkkipikainen, ylväs, uljas (ihminen, hevonen)’, tujuväkevä, vahva (maultaan; paik. Häme); into, kiihko (InkVi)’, tujahtaasuutahtaa (paik. EPohjanm); sujahtaa, suhahtaa (Gan; paik. KaakkSm)’, tujausvilaus (Gan); viinaryyppy (ark.)
~ ka tujakkatuulinen; tuittupäinen, oikukas; hiprakka’, tujissakohista, puhista; tuiskuta; täristä’, tujutatuulla kovasti; pyryttää’ | ly tujahtada(pudota) kumahtaa’ | va(Tsv) tujumielentila, mieliala’ (luult. < vi) | vi tujumieliala, mieli, tuuli’, tujukasoikullinen, häilyvä’, tujutsedaoikutella’.
Deskr. sanoja, jotka voivat liittyä yhteen sanan tuikea kanssa (ks. tätä). Vrt. myös nujakka.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1787 NFL 3 175a (sm tujakas ~ vi tujakas, tujokas)
  • Mägiste 1940 EKirj 34 288–93 (vi ~ ka sekä sm tuisku; va luult. < vi)
  • SKES 1975 1384 (sm ~ ka ly va vi)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:tuju/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:tuju

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:tuju