Etymologiadata:imsm:viru-tta-

*viru-tta-

Vastineet:

• Suomi: viruttaa
• Karjala: viruttoa
• Vepsä:
• Vatja: viruttaa
• Pohjoisviro: virutama
• Eteläviro: virotama
• Liivi: vie’rtõ

mksm. *viru-tta- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

virua ’maata (sairaana, heitteillä), olla pitkällään (yl. muualla paitsi ei PSm Verml); venyä (Karj Savo Ink); liota, valua (WK 1701; melko laajalti länsimurt., paik. savmurt.) / (krank, verlassen, lang ausgestreckt) daliegen; sich (aus)dehnen; eingeweicht werden, rinnen’, murt. (Lencqv 1782; melko laajalti itämurt.) myös ’kasvaa, venähtää, kipeytyä’, viruttaa ’venyttää (Karj Savo Ink); lyödä, iskeä (InkVi); huuhtoa (Agr; länsimurt. Kain)’, virutella ’venytellä, loikoa; huuhdella’
~ ink verrūa ’venyä’, veruttā ’venyttää (esim. nuoraa; kurki kaulaansa); huuhtoa, pestä’, viruttā ’huuhtoa’ | ka viruo ’maata, loikoa, lojua; sairastaa’, viruttoa ’sairastuttaa, saattaa vuoteenomaksi; hoitaa (sairasta)’, viruttuo ’käydä pitkäkseen t. maata’ | ly viruda ’virua, loikoa, maata, olla pitkällään’, virunaińe ’makuullaoleva sairas; maassa makaava (puu)’ | va viruttā ’huuhdella’, virutuz ’virutus’ | vi viruda ’pyörteillä, pyöriä’, virutada ’iskeä, lyödä, kolauttaa; paiskata, nakata; (murt.) viruttaa, huuhtoa’ | li vieʾrtə (prs. -təb, L -tub) ’huuhtoa vedellä’. — Sm > lpN virrât (Lu In Ko Kld T) ’kaatua, pudota (Lu In Ko Kld T); kadota, kuolla (Lu); maata teurastuksen jälkeen (ruho, jotta liha tulisi mureaksi; N)’.

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1856 WotGr 161 (sm ~ va)
• Tammemägi 1906 EKirj 1 310 (+ vi)
• Kettunen 1938 LivW 498 (+ li)
• SKES 1978 1790 (+ ink ka ly; sm > lp)

[virua Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:viruttaa