Etymologiadata:imsm:kalja/th

Seemiläisperäinen
Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Viitso 1994: 107–109	+				← seem *ḥalíju 'makea', vrt. syyrian ḥaljā 'puolikäynyt viini'	Sananalkuinen spirantti substituoitu k:lla myös vanhoissa germ ja ieur lainoissa. Sugr-seem yhteydet liittyneet meripihkakauppaan.

Indoeurooppalaisperäinen
Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Kallio 1998 SJ: 87–92	+	+			← esibaltt/esigerm *h₂al-u- (joko ⇐ *kali ← *h₂al-u-, vrt. lt alùs, tai ⇐ *kaleta ← *h₂al-u-t-, vrt. engl. ale, tai *kal(e)ja ← *h₂al-ew-yo, vrt. ven oluj)	Varhaisissa lainoissa jälkitavun labiaalivokaalit on substituoitu illabiaalivokaaleilla. Tuntematon puolivokaaliyhtymä wj olisi lainattaessa yksinkertaistettu j:ksi ja fonotaktisesti uniikki *kaleja kanoniseksi kaksitavuiseksi vartaloksi. Kalja on saatu jo ennen maanviljelyskulttuurin leviämistä ensin ehkä mesijuoman nimeksi, olut on myöhemmin kehittyneemmän tekniikan myötä saatu laina.