Etymologiadata:imsm:orja
*orja
Vastineet:
mksm. *orja < kksm. *orja < vksm. *orja (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
orja (Agr) yleisk. merk. lisäksi myös ’palkollinen, palvelija (et. itämurt.) / Sklave, Sklavin; Knecht, Magd, Diener, -in’, johd. orjailla (EKPohjanm KSm, paik. PSavo ja PSm) ’arkailla, ujostella; nöyristellä’, orjastaa (paik. PKarj) ’teettää liian kovasti töitä tms.; rääkätä, kurittaa kovakouraisesti’
~ ink orja (run.), orjalain ’orja’ | ka orja ’palkollinen, orja; kerjäläinen’, orjailla ’kursailla’, orjuija ’olla orjana, toisen palveluksessa; kulkea kerjuulla’ | ve orj ’maaorja’ | va orja ’palvelija’ | vi ori (g. orja) ’orja’, orjata ’orjailla’ | li vōŕa, vūoŕa ’pärepihti’ (sm > lpN orja ’noidan tärkein apulaishenki’, Lu årˈje (In) ’orja’)
~ ink orja (run.), orjalain ’orja’ | ka orja ’palkollinen, orja; kerjäläinen’, orjailla ’kursailla’, orjuija ’olla orjana, toisen palveluksessa; kulkea kerjuulla’ | ve orj ’maaorja’ | va orja ’palvelija’ | vi ori (g. orja) ’orja’, orjata ’orjailla’ | li vōŕa, vūoŕa ’pärepihti’ (sm > lpN orja ’noidan tärkein apulaishenki’, Lu årˈje (In) ’orja’)
= mdE ura, M uŕä ’orja; palvelija’ | votj var id. | syrj (vanh.) ver id., vere̮s, veres ’puoliso, aviomies’.
Näihin on yhdistetty usein lp oarˈje(-), oarˈjel- ’(E U Pi Lu) etelä(-); (N In) lounas, lounais-; (N Ko) länsi(-); (Kld) luode, luoteis-; (T) pohjoinen, pohjois-’, N oarjă-bælle (Lu In) ’(Lu) eteläpuoli; (N In) lounaispuoli’, johd. Lu årˈjēlah ’etelän asukkaat’, In orjalaš (Ko) ’(In) tunturilappalainen; (Ko) varanginlappalainen’, Ko vŏă´rjĕla̮š (Kld) ’id.; (Kld) luoteessa asuva lappalainen’.
Kaikille näille (viimeksi vain lp sanoille) on esitetty ieur (k-arj) lainalähdettä, vrt. m-int ā́rya- ’arjalainen’, av airiia- id. — Semantt. syistä on hyvin epätodennäköistä niin lp sanan kuuluminen kummankaan (sgr tai arj) sanueen yhteyteen kuin ims-md-perm sanankin arj alkuperä.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 295a (sm ~ vi orjaja)
- Lindström Suomi 1852 67 (sm ~ votj, ostj ort ’ruhtinas’)
- Ahlqvist 1856 WotGr 141 (sm ~ va vi)
- Yrjö-Koskinen 1862 TSSM 9 (sm vi votj ~ sanskr arj, ūrj)
- Anderson 1879 Studien 105 (vi ~ md)
- Paasonen 1896 KielLis 49
- Setälä 1896 SUSA 17:4 28 (sm ~ md ?votj)
- Pogodin 1905 IRJaS 10:3 16 (< ieur, samaa juurta kuin arjalaisten nimitys)
- Wiklund 1911–12 FUF 12 32 (sm vrt. lp -òrjā)
- Toivonen Vir 1929 64 (votj ~ ostj; ei orja sanan yht.)
- Kalima 1936 JuhlakHirt 2 207
- *E. Itkonen Vir 1946 417–21 (sm ~ lp md; lp orje < sm)
- SKES 1958 437–38 (+ ka ve; ? lp ’etelä’)
- E. Itkonen 1960 LpChr 154 (lp todennäk. < ksm orja)
- Joki 1973 SUST 151 297 (? < arj)
- Rédei 1984 NyK 86 193 (sm ~ vi ?lp md votj syrj ? < k-arj)
- Rédei 1984 FUF 46 56–57
- Rédei 1985 NyK 87 213
- UEW 1988 721 (sm ~ ? lp md votj syrj ? < k-arj)
- Koivulehto 1994 SympBopp 135 (sm mahd. < ieur *worǵó- ’työntekijä’)
- Koivulehto Esit 1995 (lp < arj t. k-ir)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
|- | Koivulehto 2001 SUST: 248 | + || || + || | Tarkennus: = md unk < kur *ora ← kar *ārā | kar *a/*ā → sgr o kuten sanoissa orja ja saa oaidnit 'nähdä' [ks. tarkemmin]; ar pitkä vokaali korvautui lyhyellä, koska pitkä ei ollut kohdekielen a-vartaloissa mahdollinen; lähtömuoto < kie *ēlā > kge *ēlō > mysa āla 'ora'