EVE:orja

Sanatista

orja

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *orja

  • suomen orja
  • karjalan orja
  • vepsän orj
  • vatjan orja
  • viron ori
  • eteläviron ori
  • liivin vȱŗa

Levikki ja merkitykset

Merkitys 'orja' tavataan suomessa, karjalassa, vatjassa (?), virossa ja etelävirossa (vepsässä 'maaorja'). Kaikissa näistä esiintyy kuitenkin myös merkitys 'palvelija'. Karjalassa tavataan myös merkitys 'rutiköyhä, kerjäläinen'.

Alkuperä

Kyseessä on uralilainen perintösana. Kantauralin rekonstruktio on *orja, ja vastineita ovat ersän уре, mokšan uŕä 'orja; palvelija', udmurtin вар 'orja; palvelija' sekä pohjoissaamen aivan erimerkityksinen oarji 'länsi, etelä' (vastineita esiintyy myös kaikissa muissa saamelaiskielissä). Saamen sanan kuulumista *orja-sanan yhteyteen on epäilty semanttisista syistä, mutta äänteellisesti ei rinnastuksessa ole ongelmaa.

Saamen sanan semanttinen kehitys on helpommin selitettävissä, kun otetaan huomioon kantauralin sanan lainaetymologia: *orja on lainaa kanta-arjan sanasta *(H)ā́ryas 'arjalainen' (tästä mm. sanskritin ā́ryaḥ), eli sana on ollut lainanantajakielessä etnonyymi. Tästä on sitten kehittynyt uralilaisella taholla 'orjan' merkitys. Tällaiselle semanttiselle kehitykselle on useita paralleeleja: esimerkiksi englannin slave 'orja' on lainautunut latinan välityksellä kreikan sanasta σκλάβος, joka on lainaa slaavilaisten kansojen etnonyymistä. Samoin amharan barya 'orja' on alkujaan viitannut Eritrean keskiosissa elävään etniseen ryhmään. Saamen sanan poikkeava merkitys 'etelä' on luultavasti myös kehittynyt etnonyymin merkityksestä, eli etelämpänä asuvan kansan nimitys on vakiintunut ilmansuunnan nimeksi. Tällekin kehitykselle löytyy paralleeliksi ainakin muinaisvenäjän ирей 'eteläinen maa, johon muuttolinnut matkaavat; taianomainen valtakunta', joka on luultavasti myös lainautunut samasta arjalaisesta sanasta (tarkemmin ottaen myöhemmästä iranilaisesta vastineesta).

Aiemmassa tutkimuksessa uralilaiseen *orja-sanueeseen usein yhdistetty komin vere̮s 'puoliso, aviomies' ei voi kuulua tähän epäsäännöllisten äännevastaavuuksien takia. Se on erillinen laina kokonaan toisesta arjalaisesta sanueesta, luultavasti kantairanin sanasta *wiHrás 'mies' (tästä mm. avestan vīrō, keskipersian vīr; samaan indoeurooppalaiseen sanueeseen, eri reittiä myöten, alkujaan perustuvaksi on pidetty myös maan nimeä Viro).