Etymologiadata:imsm:erä
*erä
Vastineet:
mksm. *erä < kksm. *erä < vksm. *erä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
erä (Agr; yl.) ’erillinen osa, pala; pyyntiosuus; määrä, osa jstak määrästä; saalis, saanti; pieni olio; lapsi, poikanen; vaihe, tila; kerta; (vanh.) kaukomatka, pyyntimatka / getrenntes Stück von etw.; (An)teil; Partie; Mal’, monikkomuotoja: erikseen, erilleen, -llään, erittäin, johd. erakko (Gan 1786), erauta (Agr) ’erota, asettua erilleen asumaan’, erkaantua (Agr), yhd. erämaa (Agr eremaa, erimaa) (> vur mr erämarck, æremarck jne.)
~ ink eriksē ’erikseen’, erillǟ ’erillään’, erittäin id., erahua ’erota’ | ka erä ’(linnun)poikanen, pentu; saalis’, erikseh ’erikseen, erillään’; erilläh, -lleh ’erillään, erossa, erikseen’, eritteän, erittäjen ’erikseen; sangen’, erallah ’erillään, irrallaan’, erkautuo ’erota, erkaantua’ | ly eriže, -ži ’erikseen, erilleen, erillään’ | ve eragata (prs. eragandeb) ’erota, erottua, erkaantua; erottautua, kuvastua, piirtyä’, eragoitta ’erottaa, kiskoa irti’ | va (Tsv) eräpōlīn ’ulkopuolinen’, erillǟ ’erillään’ | vi ära ’pois, irti’, era, E erä ’eri-, yksityinen’, erak ’erakko’, eraldada ’eristää, erottaa, saattaa erilleen’, äraline, ise-ä. ’erikoinen, erityinen’ | li järā, jarā, jerā, je̮rā ’pois’
~ ink eriksē ’erikseen’, erillǟ ’erillään’, erittäin id., erahua ’erota’ | ka erä ’(linnun)poikanen, pentu; saalis’, erikseh ’erikseen, erillään’; erilläh, -lleh ’erillään, erossa, erikseen’, eritteän, erittäjen ’erikseen; sangen’, erallah ’erillään, irrallaan’, erkautuo ’erota, erkaantua’ | ly eriže, -ži ’erikseen, erilleen, erillään’ | ve eragata (prs. eragandeb) ’erota, erottua, erkaantua; erottautua, kuvastua, piirtyä’, eragoitta ’erottaa, kiskoa irti’ | va (Tsv) eräpōlīn ’ulkopuolinen’, erillǟ ’erillään’ | vi ära ’pois, irti’, era, E erä ’eri-, yksityinen’, erak ’erakko’, eraldada ’eristää, erottaa, saattaa erilleen’, äraline, ise-ä. ’erikoinen, erityinen’ | li järā, jarā, jerā, je̮rā ’pois’
= lpN ærre ’se maitomäärä, jonka vaadin t. lehmä (t. koko karja) kerralla lypsää’, N ærranit (Lu Ko) ’erota, erkaantua’, Lu ierētit, ǟrētit (Ko) ’erottaa’, Lu ierin ’poissa’, N ērin ’toisista eronnut, itsekseen pysyttäytyvä’, N ērit (Lu) ’pois’, N ærĕb (In Ko) ’paitsi’ (mahd. kaikissakin näissä sm vaikutusta; osa adv.-muodoista vaikeasti selitettäviä). Ks. myös erehtyä, eri, ero ja eräs.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 70 (sm ~ vi)
- Ahrens 1843 GrEhstn 91 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 82 (+ ve)
- Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 80 (+ li)
- Anderson 1893 Wandl 179 (+ lp, ostj āra ’pois’)
- Ojansuu 1922 Pron 105 (+ ka)
- *Rapola Vir 1936 106–21 (+ ostjI ärəγ ’erilleen’, tieto Toivoselta)
- SKES 1955 40–41 (+ ostjE erət, ks. eräs; myös ostj ärəγ)
- Steinitz 1958 NyK 60 165–67 (? ostj erət; ostj ärəγ ei tähän)
- Häkkinen 1987 ES 37
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Anderson 1893: 179 | = saa earri 'se maitoerä, jonka lehmä t. vaadin t. karja kerralla lypsää' |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Steinitz 1958 NyK: 165–7 | = saa earri 'maitoerä, jonka lehmä t. vaadin t. karja kerralla lypsää', ha erət 'eräs, muutama' |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Koivulehto 1988 UAJ: 291 | ← ie *er-, vrt. mia ṛta 'erotettu', kr ἐρήμοσ 'yksinäinen' | |||||
| Koivulehto 1991: 106 | Tarkennus: vrt. lt irti 'avautua, ratketa' | |||||
| Koivulehto 1999: 308 | Tarkennus: ei ← esiar vaan vkarj |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Liukkonen 1999: 28–31 44 | + | + | x | < ksm *era ← ba *irā vrt. lt yrà lv ir 'on' | ba ir- > ims er- kuten sanoissa hermo, herne ja perho; ksm e_a > ims e_ä kuten kannassa etä- ← ba; ei varmoja vastineita etäsukukielissä; lähtömuotona lt yrà 'on' < verbaalisubstantiivi *īrā 'määrä, osuus, erä' ⇐ irti 'avautua, ratketa' [ks. tarkemmin], mutta lv ir 'on' < lyhytvokaalinen variantti *irā, josta > ims; ba verbaalisubstantiivista on lainaa myös reikä |