Etymologiadata:YSuS

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

Suuri osa etymologiatietokannan ensi vaiheen aineistosta pohjautuu Petri Kallion laatimaan Yhteissuomalaiseen sanastoon, johon viitataan eri osissa wikiä lyhenteellä YSuS. Huomaa u-kirjain estämässä sekoittumista Yhteissaamelaiseen sanastoon (Lehtiranta 1989/2001), joka on usein tunnettu lyhenteellä YSS. (Tässä wikissä pyritään jälkimmäiselle suosimaan selvästi erottuvaa lyhennettä YSaS.)

Toistaiseksi YSuS ei kuitenkaan ole itsenäisesti julkaistu lähde, vaan tämä tietokanta toimii sen ensimmäisenä julkaisukanavana. YSuS:n aineisto on selattavissa luokassa Luokka:Yhteissuomalainen sanasto, ja se on sisällöltään luokkaa Luokka:Kantasuomen rekonstruktiot hieman suppeampi.

Äännejärjestelmä

YSuS esittää kaikille sanoilleen myöhäiskantasuomen rekonstruktion (toisille myös keski- tai varhaiskantasuomen). Tämä rekonstruktiotaso sisältää 12 konsonanttifoneemia *p, *t, *k; *c; *s, *h; *m, *n; *l, *r; *v, *j sekä 9 vokaalifoneemia *i, *ü, *u; *e, *ö, *ë, *o; *ä, *a; enimpien näistä pitkät vastineet (paitsi **ss, **hh, **rr, **jj, **vv); sekä joukon *i-, *u- ja *ü-loppuisia diftongeja.

Näiden lisäksi klusiilien astevaihtelu on merkitty seuraavasti:

  • Geminaattaklusiilien heikot asteet merkitään perinteiseen tapaan *p̆p, *t̆t, *k̆k, lisäksi geminaatta-affrikaatan heikko aste *c̆c (esim. *jouc̆cën).
  • Yksittäisklusiilien heikot asteet kaikissa soinnillisessa ympäristössä merkitään *b, *d, *g. Nasaalin yhteydessä tämä on ollut perinteinen merkintä jo alusta alkaen (esim. *lambas, *mandër, *rëngas), sen sijaan muissa ympäristöissä aikaisemman tutkimuksen olettamia frikatiiveja *β, *δ, *γ ei käytetä (myös esim. *tarbis, *paldëk, *ragëh eikä **tarβis, **palδëk, **raγëh).
  • Yhtymien *hk ja *ht sen sijaan ei katsota olleen vielä myöhäiskantasuomessa astevaihtelussa, vaikka näiden astevaihtelu esiintyykin suurimmassa osassa itämerensuomalaisia astevaihtelukieliä, poikkeuksena livvinkarjala. Huomattakoon, että myöhempi, ilmeisesti analoginen vaihtelu *ht : *hδ ulottuu myös tapauksiin, joissa eteläviron todistuksen nojalla oli myöhäiskantasuomessa vielä *kt (esim. *ükteksän).
  • Muutamien tutkijoiden livvin nojalla olettamaa jälkitavujen klusiiliyhtymien astevaihteluttomuutta ei seurata, vaan näihinkin merkitään odotuksenmukainen heikko aste (esim. *kuningas eikä **kuninkas).

Muita allofonisia suhteita ei merkitä, esim. konsonanttiyhtymään *nk : *ng ei merkitä velaarinasaalia *[ŋ].

Eräissä yksityiskohdissa YSuS:n rekonstruktio poikkeaa 1900-luvulla totutusta:

  • Yksittäisaffrikaatta *c rekonstruoidaan kaikkiin tapauksiin, joissa voidaan tunnistaa tapahtuneen äänteenmuutos *ti > *ci (> *si) (ks. Kallio 2007), sekä muihin, pääasiassa onomatopoeettisiin tapauksiin, joissa esiintyy äännesuhde eteläviro ts ~ muu itämerensuomi s (esim. *colisë-).
  • Takavokaali *ë rekonstruoidaan sekä ensitavuihin että myös jälkitavuihin (vatjan ja eteläviron todistusta seuraten).

Kirjallisuus

  • Kallio, Petri. 2007. Kantasuomen konsonanttihistoriaa.
  • ÄH = Setälä, Emil. 1899. Yhteissuomalainen äännehistoria.