Etymologiadata:imsm:suci
*suci
Vastineet:
mksm. *suci < kksm. *suti (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
susi (Agr; laajalti murt.) ’Wolf’, merk. myös ’epäonnistunut, viallinen työ (yl.)’, yhd. leipäsusi ’vihkimätön puoliso’, susipari: elää s:na ’vihkimättömänä’, sudenkorento (ks. korento), johd. susikko (savmurt., paik. hämmurt. PSm) ’puomitukkeja kiinnittävä vitsalenkki, puomisolmu’, sutto (paik. KPPohjanm Peräp Länsip) ’harmahtava hevonen, hiirakko’
~ ink susi (g. suen) ’susi’ | ka (saduissa, runoissa, arvoituksissa) susi (ilm. < sm) id. | va susi id. | vi (murt. ja vanh. kiel.) susi (g. soe) ’susi; paha, ilkeä ihminen’, soend ’ihmissusi, sudeksi loihdittu ihminen’ | li suʾiž, suʾž (mon. sudūd) ’susi’ (sm susi > nr murt. Sm susse ’veijari, ilveilijä’).
~ ink susi (g. suen) ’susi’ | ka (saduissa, runoissa, arvoituksissa) susi (ilm. < sm) id. | va susi id. | vi (murt. ja vanh. kiel.) susi (g. soe) ’susi; paha, ilkeä ihminen’, soend ’ihmissusi, sudeksi loihdittu ihminen’ | li suʾiž, suʾž (mon. sudūd) ’susi’ (sm susi > nr murt. Sm susse ’veijari, ilveilijä’).
Sanalle on ehdotettu hyvin vanhaa ieur alkuperää: mksm *susi ( < *śući < *śuńći < *śunti < vksm *śunte) < (esigerm t. esibaltt) *ḱu̯n̥tó-, vrt. latv suntene ’iso koira’ (samasta alkumuodosta > germ *χunda > mn hundr, mys hunt, saks ruots hund ’koira’ jne.; ks. huntti).
Lähdekirjallisuus:
- Fischer 1747 VocSib 126 (sm ~ vog zschesch (tśētś), śēś ’susi’)
- Ganander 1787 NFL 3 89 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 153 (+ va)
- Wiedemann 1859 MélR 3 690 (+ li)
- Munkácsi 1893 NyK 23 120 (~ votj śöś ’peto’, vog)
- Setälä 1902–03 FUF 2 260 (~ votj vog)
- Nirvi 1944 Sanankieltoja 105–09 (+ ink)
- Wessman 1956–57 FmS 17–18 153 (sm > nr murt. Sm)
- SKES 1969 1129–30 (ims; ka ilm. < sm)
- Koivulehto 1983 SUSA 78 118–19 (< ieur)
- Katz 1988 SFU 24 90 (toisin: ims ~ vog)
- Häkkinen 1990 MST 237–38 (< ieur)
- Koivulehto 1993 LingU 29 21–22, 25 (esigerm t. esibaltt)
- Sammallahti 1999 Poluilla 79 (lpN šūvon (E Lu In) ’(hyvä) koira’ erikseen < ieur)
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Rätsep 1978 TRÜT: 10 | + | mksm *susi < kksm *śući < *śuńći < *śunti < vksm *śunte ~ *ćunte ← kie *ḱu̯n̥tó- < kge *hunda- > msk hundr, mysa hunt 'koira' | Riistaeläinen nimet ilves, jänis, kärppä, mäyrä, peura, susi ja vi saarmas ovat voineet tabusyistä lainautua aiemman väestön kielestä. | |||
| Kendla & Viikberg 2015 ESA: 138, 145 | Vastaan | Hyväksytty ie lainaetymologia |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Koivulehto 1983 SUSA: 118–19 | + | + | x | x | mksm *susi < kksm *śući < *śuńći < *śunti < vksm *śunte ~ *ćunte ← kie *ḱwn̥tó- > kge *hunda- > msk hundr, kas hunt (→ vi hunt 'susi') mysa hunt 'koira' | Paradigmaattinen koheesiovoima yhdenmukaisti nasaalittomuuden kksm vaihtelusta *śući : *śunte-n : *śut-ta : *śunte-t, paralleeleina kesi ja tosi ← ie; nasaalin kato myös sanassa osa < vksm *ońća. Tabuistisista ja eufemistisista syistä sudelle lainataan helposti nimityksiä vieraista kielistä. Lähtomuoto ⇐ *ḱwon- ~ *ḱun- ⇒ mia śvā, kr κύων, lt šuõ 'koira' |
| Koivulehto 1993 LU: 22–5 | + | + | + | Tarkennus: ← esiba-esige *ḱwn̥-tó- > go hunds, lv sùntene 'iso koira' | ||
| Sammallahti 1999 BkFnf: 79 | + | + | Puolesta | Ie johdoksen (esibasl) kantamuodosta → vksaa *śōvonji ~ *śavonji > saaE sjåavonje, P šuvon 'hyvä koira' | ||
| Rédei 2002 StFUG: 315 | - | + | Vastaan | Paradigman oletettu yksinkertaistuminen monimutkaista ja vailla paraleeleja perintösanastossa | ||
| Grünthal 2004 FS Koivulehto: 91 | + | + | Puolesta | Lähtömuoto samakantainen kuin av span-, arm շուն, lat canis 'koira', kymr cenaw 'pentu', lv suns, tokA ku 'koira' | ||
| Aikio 2006 FUF: 19 | - | Puolesta (vasta-argumentein) | Kesi ei sovellu paraleeliksi nasaalinkatokehityksestä | |||
| Holopainen 2021 SUSA: 212–13 | - | Vastaan | Mksm *ci-päätteisissä sanoissa *c ei < vksm *ńć; ge *o-vartalo edustuisi ksm *a-vartalona |