väljä

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *väljä

suomen väljä
karjalan väljä
vepsän väl’l’
vatjan väĺĺä
viron väli
eteläviron väli
liivin vēļa

Levikki ja merkitykset

Väljä on adjektiivina pohjoisessa itämerensuomessa suomesta lyydiin asti 'tilava, avara' ja 'harva', karjalasta vepsään myös 'höllä, löysä, irtonainen'. Vepsässä tavallisimmat merkitykset ovat kuitenkin 'heikko' sekä ihmisestä että tavarasta puhuttaessa, 'laiha' nesteestä ja 'huono' säästä. Liivin vastine tunnetaan merkityksessä 'harva'.

Adjektiiville on kehittynyt abstrakteja sivumerkityksiä ihmisen ominaisuuksia kuvaamaan, suomen murteissa lähinnä positiivisia – 'leppoisa, rento, aulis, suurpiirteinen, rohkea, sujuvapuheinen' – mutta karjalassa väljä on 'laiska'. Suomessa ja karjalassa väljäksi kutsutaan myös paljon syövää, joka ei liho.

Suomesta vepsään käytetään sanan ulkopaikallissijoja (väljällä(än) jne.) merkityksessä 'vapaana, valtoimenaan', vatjassa ja virossa taas sisäpaikallissijoja (väljässä jne.) merkityksissä 'ulos', 'ulkona', 'ulkoa'.

Toisaalta väljä on myös substantiivi. Suomen murteissa sillä on konkreettisia merkityksiä 'yhteismetsä, laidun', 'pelto' ja 'ulappa', karjalassa taas abstraktit 'tila, väljyys' ja 'vapaus, lupa, valta johonkin'. Suomen ja karjalan murteissa monikko väljät voi olla 'nuotan (harvat) siulaverkot' tai 'suurikaliiperinen pyssy'. Vatjassa, virossa ja etelävirossa väljä-sanan vastine on aina substantiivi ja merkitsee 'kenttää, aukeata'.

Alkuperä

Sanalla on eteläsaamessa tarkka äänteellinen vastine vaeljie 'aukio, aukea paikka metsässä'. Pohjois- ja luulajansaamen samanmerkityksisessä sanassa vállja toisen tavun vokaali on vaihtunut epäsäännöllisesti.

Väljä liittynee lähinnä adjektiivien väleä 'nopea; väljä' ja välkeä 'avara, väljä; valoisa; harva' välityksellä näköhavaintoja kuvaavaan sanasikermään, johon liittyvät mm. verbit välähtää ja välkkyä.

Perimmältään näiden taustalla on kantauralista periytyvä sanue, johon kuuluvat myös valkea, va(a)lea ja valo.

Sanaan väljä pohjautuu edelleen pohjoisen itämerensuomen ja vatjan tilaa merkitsevä väli, joko deminutiivijohdoksena *välji tai ehkä pikemmin abstrahoituneena monikkomuodoista kuten *väljillä > välillä.