Etymologiadata:imsm:väljä
*väljä
Vastineet:
- Suomi: väljä
- Karjala: väljä
- Vepsä: väl’l’
- Vatja: väĺĺä
- Pohjoisviro: väli
- Eteläviro: väli
- Liivi: vēļa
mksm. *väljä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
väljä (asiak. 1597; yl.) ’avara, tilava, laaja; (liian) suuri, löyhä / weit, geräumig, ausgedehnt; (zu) groß, locker, weit’, merk. myös ’suurisilmäinen (verkko; Schr 1637); aukea paikka, aukio (osin VarsSm InkVi); aitaamaton metsä- t. yhteislaidun (Raam 1642; Savo ja ymp.); runsas, paljo (et. »väljässä vedessä»; laajalti murt.)’, väleä (paik. murt.) ’väljä; harva’, väljällä ’vapaana, irti’, johd. väljähtää, väljähtyä, väljehtyä ’laimeta’, väljetä, väljentyä ’tulla väljäksi; helpottua, vapautua (olot)’
~ ink väljä ’väljä (s. ja a.)’, väljǟs ’ulkona’ | ka väljä ’väljä, tilava, löysä, veltto, vapaa, aitaamaton; valta, lupa, vapaus; isosilmäinen verkko’, väljällä ’vapaana, irti, hajallaan’, väljilleh id., väljäine ’tilava, aukea, vapaa’, väljetä ’väljetä, löystyä; vapautua; haihtua’ | ly väĺĺü (mon. väĺĺäd) ’väljä’, väĺĺǟ, väĺĺäi ’höllästi’, väĺĺäl ’valtoimenaan’, väĺĺeta ’väljetä’ | ve väĺ (g. väĺĺan) ’heikko, löysä, laiha (tee, maa), huono (sää)’, väĺĺas ’höllästi, huonosti’, väĺĺau ’id., valtoimenaan’, väĺĺahtuda ’väljähtyä’ | va väĺĺǟ, vällǟ ’pois, ulos’, vällähtüä ’väljähtyä’ (vrt. myös va (Tsv) vältšähtüs, (Kukk) välkǟht́śüä id.) | vi väli (g. välja) ’kenttä, aukea’, väljas ’ulkona’, välja ’ulos’, välimine ’ulkonainen’, väline ’ulkoinen’, (murt.) väljameri ’ulappa’, (uud.) väljak ’aukio, tori’, väljendada ’ilmaista’ | li vēĺa ’harva’, vēĺagə ’kulua’.
~ ink väljä ’väljä (s. ja a.)’, väljǟs ’ulkona’ | ka väljä ’väljä, tilava, löysä, veltto, vapaa, aitaamaton; valta, lupa, vapaus; isosilmäinen verkko’, väljällä ’vapaana, irti, hajallaan’, väljilleh id., väljäine ’tilava, aukea, vapaa’, väljetä ’väljetä, löystyä; vapautua; haihtua’ | ly väĺĺü (mon. väĺĺäd) ’väljä’, väĺĺǟ, väĺĺäi ’höllästi’, väĺĺäl ’valtoimenaan’, väĺĺeta ’väljetä’ | ve väĺ (g. väĺĺan) ’heikko, löysä, laiha (tee, maa), huono (sää)’, väĺĺas ’höllästi, huonosti’, väĺĺau ’id., valtoimenaan’, väĺĺahtuda ’väljähtyä’ | va väĺĺǟ, vällǟ ’pois, ulos’, vällähtüä ’väljähtyä’ (vrt. myös va (Tsv) vältšähtüs, (Kukk) välkǟht́śüä id.) | vi väli (g. välja) ’kenttä, aukea’, väljas ’ulkona’, välja ’ulos’, välimine ’ulkonainen’, väline ’ulkoinen’, (murt.) väljameri ’ulappa’, (uud.) väljak ’aukio, tori’, väljendada ’ilmaista’ | li vēĺa ’harva’, vēĺagə ’kulua’.
Sanan väljä (väljähtyä jne.) suhde äänt. ja merk:n puolesta läheisiin sanoihin väleä, väly (s.v. välähtää) ja välkeä on (lähes) sama kuin sanan valju2 (valjahtua jne.) suhde sanoihin valea (s.v. vaalea), valo1 ja valkea. Ks. myös väli.
Lähdekirjallisuus:
- Ahrens 1843 GrEhstn 131 (sm väliä ’laaja; kenttä’ ~ vi väle ’nopea’, väli ’kenttä’)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 111 (+ ve)
- Ahlqvist 1877 SKR 59–60
- Anderson 1879 Studien 104 (vi väli ~ md veĺe ’kylä’)
- Thomsen 1890 BFB 98 (+ li)
- Ojansuu Vir 1909 57–58
- Saareste 1924 LVEM 144 (+ ka va)
- T. I. Itkonen 1968 SUST 145 74 (sm väljä ~ lpN valˈljâ ’aukea paikka metsässä’)
- E. Uotila 1970 Euroasiatica 1:7 10–13 (+ ly)
- SKES 1978 1837–38 (+ ink)
- EEW 1982–83 3974–76
- Koivulehto 1993 LingU 29 34 (< baltt t. sl)