Etymologiadata talk:imsm:istu-

Tähän sanueeseen näyttää pätevän ihan sama, josta oli jo puhetta verbin *ast-u- kohdalla: liivin verbi on a-vartaloinen (1PS istāb jne.) ja siis näköjään arkaaisempi kuin muut vastineet.

Myös konsonanttivartaloista johtoa *is-ta- on ihmetelty kirjallisuudessa ja keskusteluissa: mordvan ozams viittaa pikemmin lähtömuotoon isa-, eli miksi ei **isada-? Mainittakoon, että vastaavaa tapausta *osta- pyöritellessä tuli kuitenkin mieleeni, että Kettusen (1924 Vir.) esittämä selitys a/e-vaihtelusta eräissä johto-opillisissa ryhmissä, eli *a > *ə alun perin kahden dentaalin / alveolaarin välissä, ennustaisi myös tässä ensi vaiheessa *isə-ta-, josta olisi sitten luontevasti päästy sekundäärillä sisäheitolla juuri asuun *ista-. Vanhimmissa *-ta-verbeissä vastaesimerkkejä ei oikeastaan ole: tämä reduktio olisi joka tapauksessa suunnilleen varhaiskantasuomalainen (ehkä jo länsiuralilainen: vastaava vaihtelu *-a- : *-ə-lə- edustuu myös saamessa ja marissa), ja monet verbit kuten *këhtada-, *manada-, *porada- eivät välttämättä ole myöhäiskantasuomea vanhempia. Tuntuisi paremmalta kuin viime kesänä Wienissä spekuloimani rinnakkaisjohdosanalyysi (? *is-a- ~ *is-ta-), etenkin koska myös indoeurooppalaiset rinnakkaisuudet viittavat sanan olleen jo alkujaan verbi. --J. Pystynen (lähetä viesti) 21. helmikuuta 2023 kello 15.14 (EET)