Etymologiadata:imsm:pohja
*pohja
Vastineet:
mksm. *pohja < kksm. *pošja < vksm. *? (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
pohja (Agr; yl.) ’Boden, Grund; Nord(en)’, murt. myös ’kulmakunta, (syrjä)seutu; pohjoistuuli’, johd. pohjo(i)nen (PKarj PSavo KSm KPohjanm), pohja(i)nen (Agr; länsi- ja kaakkmurt. Kain), pohjallinen (esim. jalkineen, lankakerän), pohjim(m)ainen, pohjata ’panna pohja (esim. kenkään); tarttua t. ulottua pohjaan; riittää, voida’, pohjukka ’sopukka; silmukka’, pohjus ’pohja, perusta’, pohjusta id., pohjustaa, yhd. pohjantähti, pohjannaula (ks. alla), ks. erikseen pohjola, Pohjanmaa
~ ink pohja ’pohja’, pohjain ’pohjoinen’, pohjimain ’pohjimmainen’, pohjukka ’pieni lahti’ | ka pohja ’pohja; perusta; pohjukka; pohjoinen’, pohjaine ’pohjoinen (s. ja a.)’, pohjalline ’pohjallinen’, pohjata ’pohjata; kunnostaa; tyhjentää pohjaa myöten’, pohjimaine ’pohjimmainen’, pohjukka ’pohjukka; astian pohja’ (? < sm), pohjustoa ’pohjustaa’ | ly pohd́(e̮) ’pohja; nuotan perä; pohjoinen’, pohd́aińe ’pohjoinen’, pohd́imaińe ’pohjimmainen’, pohd́uspū ’köli’ | ve pohd́ (g. -an) ’pohja; pohjoinen; nuotanperät’, pohd́aińe ’pohjoinen’, pohmāńe ’pohjimmainen’, pohjata (prs. pohdan) ’kiinnittää pohjaan’ | va pe̮hja ’pohja; pohjoinen’ | vi põhi (g. põhja) ’pohja; perusta; pohjoinen’, põhimine ’pohjimmainen’, põhjalik ’perusteellinen’, põhiline ’pääasiallinen’, (murt., Wied) põhine ’pohjoinen’, põhjus ’syy’, põhjustada ’aiheuttaa’ | li puʾoi, puʾoj ’pohja, perus(ta); pohjoinen’
~ ink pohja ’pohja’, pohjain ’pohjoinen’, pohjimain ’pohjimmainen’, pohjukka ’pieni lahti’ | ka pohja ’pohja; perusta; pohjukka; pohjoinen’, pohjaine ’pohjoinen (s. ja a.)’, pohjalline ’pohjallinen’, pohjata ’pohjata; kunnostaa; tyhjentää pohjaa myöten’, pohjimaine ’pohjimmainen’, pohjukka ’pohjukka; astian pohja’ (? < sm), pohjustoa ’pohjustaa’ | ly pohd́(e̮) ’pohja; nuotan perä; pohjoinen’, pohd́aińe ’pohjoinen’, pohd́imaińe ’pohjimmainen’, pohd́uspū ’köli’ | ve pohd́ (g. -an) ’pohja; pohjoinen; nuotanperät’, pohd́aińe ’pohjoinen’, pohmāńe ’pohjimmainen’, pohjata (prs. pohdan) ’kiinnittää pohjaan’ | va pe̮hja ’pohja; pohjoinen’ | vi põhi (g. põhja) ’pohja; perusta; pohjoinen’, põhimine ’pohjimmainen’, põhjalik ’perusteellinen’, põhiline ’pääasiallinen’, (murt., Wied) põhine ’pohjoinen’, põhjus ’syy’, põhjustada ’aiheuttaa’ | li puʾoi, puʾoj ’pohja, perus(ta); pohjoinen’
= lp boašˈšo ’kodan peräosa, posio’ (mahd. vanha laina < ims; nuorempia lainoja ovat sm > lpN boahje, boa(i)he ’pohjantähti’, boahe-, boje-nawˈle (In) id., näihin vrt. sm pohjannaula (paik. Peräp), pohjanperännaula (Verml) id., vi põhjanael ’id.; pohjoisnapa (Wied)’, li puʾoi-naʾggəl ’pohjantähti’).
Sanuetta on pidetty omaperäisenä mutta verrattu myös eräisiin germ sanoihin: vkgerm *bandsja- ← *bandsa-s ’patsasrakenteinen keko, suova, talas’, vrt. saks Banse ’(vilja)varasto, (heinä)keko, pino’, mn bás ’varastopaikka; lehmän parsi jne.’ (tämän mukaan sanan pohja alkuperäinen merkitys olisi ’alusta, lava’).
Lähdekirjallisuus:
- Moller 1756 Beskr 158 (sm ~ ruots bottn, saks Boden)
- Ganander 1787 NFL 2 389 (sm ~ vi)
- Sjögren 1832 GS 1 565 (+ va)
- Lönnrot 1854 Enare 245 (+ lp)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 100 (+ ve)
- Thomsen 1890 BFB 253 (+ li (> latv))
- Setälä 1890–91 ÄH 293 (+ ka)
- Turunen 1946 SUST 89 245 (+ ly)
- SKES 1962 587–88
- E. Itkonen 1968 SKK 31 (sm-lp kaudelta)
- Koivulehto 1977 Esit (< vkgerm)
- Hofstra 1985 OsFiGerm 186
- Häkkinen 1987 ES 235–36
- LexGermLw 1991 21
- Ritter 1993 Studien 108 (<< germ *bosjōn)
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Hofstra 1985: 29, 98, 127, 185–6, 318 | + | + | + | < vksm *po(n)(t)šja ← kge *bandsja- | Lähtömuoto ⇐ vkge *bandsa-s > msk báss 'navetan parsi' | |
| Sköld 1999 KZ: 62–8 | - | - | Vastaan | Substituutio liiallista. Merkityksenkehitys epävarma | ||
| NES 2004: s.v. pohja | + | + | Puolesta (vaihtoehtoisena) | Selityksen mukaan lähtömerkitys olisi 'alusta' t. 'lava'. Lähtömuoto ~ msk, sa Banse 'viljavarasto, heinäkeko, -pino' | ||
| LägLoS 2012: s.v. pohja | - | - | Vastaan | Lähtömuodoksi oletettu johdos todentamaton |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Sköld 1999 KZ: 62–8 | + | + | = saaE båassjoe, P boaš'šu 'kodan takaosa' (elleivät nämä ← ims) < ksgr *pošča ← kar > mia paścā 'takana; myöhemmin; lännessä', av pašca 'takana; myöhemmin; jälkeen' | Vanhin merkitys saamessa säilynyt '(kodan) taka(osa)' [ks. tarkemmin; ks. 'lännen' ja 'pohjoisen' suhteesta]. Substituutio kie o (> ar a) → ims o kehityksen kie ḱ > ar ś jälkeen ei ongelma [ks. viitteet]; ar *-šč- → ims -hj- lähes sama kuin ba *-štj- → ims -hj- sanassa tyhjä. Av ⇒ adj. pasčąiþya mm. 'pohjoinen' | ||
| Kallio 2013 Krat: 216 | - | Vastaan | Keskuskonsonantisto selitetty väärin | |||
| Holopainen 2019: 188 | - | - | + | Vastaan | Saa -š- osoittaa sanan ims lainaksi. Semanttisesti heikko selitys. Lähtömuoto ⇐ kie *pos-ti, vrt. lt pàs 'luona', mksl поȥдє 'jälkeen' |
Hylätty etymologia: Germaanisperäinen ← ru bössja, vrt. Sköld 1999 KZ 63.
EVE:n sana-artikkeli
Eikö pohja voisi palautua lainaan esiarjalaisesta nominista *post-yeh2, joka arjalaiskielissä on muuntunut adverbiksi ja prepositioksi? Eihän Sköldin etymologia ole heikko niinkään semantiikan kuin syntaksin kannalta, sanaluokka kun ei täsmää. Kuitenkin arjalaiskielten sana palautuu hyvin yeh2-feminiinijohdoksen näköiseen muotoon indoeurooppalaisista kielistä tutusta *post-prepositiosta. Vai onko niin, että muinaisindoarjan ja avestan muotoihin ei voi palauttaa *stj-yhtymää? --Sjunttila (keskustelu) 13. toukokuuta 2025 kello 12.32 (EEST)
- Mayrhofer (EWAia II: 110) rekonstruoi kantaindoiraniin *pas-ča-, eli siis ieur. *pos- > iir. *pas-, mutta eri suffiksi kuin sanassa *pos-ti-, josta latinan post ym. Eli indoiranilaisessa sanassa ei ole ollut *stj-yhtymää. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 15. toukokuuta 2025 kello 09.48 (EEST)
- Ar *pos-yā → ur *pošja sopisi sekin, koska *sj-yhtymää ei ollut. Eikös mikä tahansa sibilantti aina resonantin edellä edustu keskikantasuomessa *š:nä? --Sjunttila (keskustelu) 15. toukokuuta 2025 kello 12.18 (EEST)
- Katsoisin, että foneettisesti järkeenkäyvemmin suoraan h:na, ilman **š- tai **χ-vaihetta. Kaikkiin resonantteihin tätä ei myöskään voi automaattisesti ulottaa. Kehitys tuntuu selvältä nasaalin edellä (mm. ahma, ahne, tahna) ja ainakin *pihla selvästi osoittaa samasta *l:n edellä. Varmoja esimerkkejä *r:n edellä en sen sijaan tiedä, ja *ocra voisi viitata sekundääriin affrikaattaan. (Joskus olen epäillyt, olisiko vehreä << kantaie. *wésr̥ 'kevät'; mutta sana on länsimurteinen ja voisi jopa olla mksm. *vecr-edä eikä vain *vehr-edä. Muuten itämurteissahan todella on, eri merkityksessä mutta silti harkintaetäisyydellä, vetreä…)
- Myös *w:n edellä *kasva-, *rasva näyttävät viittaavan sibilantin säilyneen, ja tämän valossa myös **j:n edellä olisi voinut säilyä ainakin jokin paikkakontrasti. Tosin kun mm. kosio, posio, rasia ovat nykyään selitettyinä lainoiksi joita ei kantasuomeen asti tarvitse olettaa, ja *asja on uskoakseni paremmin *acja < *at-ja (johon viittaisi SSA:n ylenkatsoma rinnastus hantiin, jossa on *ŏ₂t 'asia'), ei kehitykselle *sj > *hj ole edelleenkään mitään välttämätöntä estettäkään. --J. Pystynen (lähetä viesti) 15. toukokuuta 2025 kello 15.39 (EEST)
- Ar *pos-yā → ur *pošja sopisi sekin, koska *sj-yhtymää ei ollut. Eikös mikä tahansa sibilantti aina resonantin edellä edustu keskikantasuomessa *š:nä? --Sjunttila (keskustelu) 15. toukokuuta 2025 kello 12.18 (EEST)
- Mayrhofer (EWAia II: 110) rekonstruoi kantaindoiraniin *pas-ča-, eli siis ieur. *pos- > iir. *pas-, mutta eri suffiksi kuin sanassa *pos-ti-, josta latinan post ym. Eli indoiranilaisessa sanassa ei ole ollut *stj-yhtymää. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 15. toukokuuta 2025 kello 09.48 (EEST)