Etymologiadata:imsm:maa

*maa

Vastineet:

• Suomi: maa
• Karjala: moa
• Vepsä: ma
• Vatja: maa
• Pohjoisviro: maa
• Eteläviro: maa
• Liivi: mǭ

mksm. *maa < kksm. *maɰi < vksm. *mëxǝ̑ (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

maa (Agr; yl.) ’Erde, Land’, johd. ja yhd. mm. maallinen (Agr), maasto (sepitt. Mikkola 1918), maatiainen (Poppius 1833), maatua (1677), mainen, maakunta, maanselkä, ks. erikseen maahanpaniaiset, maahinen, maailma, maantie, maisema
~ ink mā ’maa, lattia’, mākas ’mullakas, paljomultainen’ | ka moa ’maa; väri’, moalline ’maallinen, mainen (hengellisen t. kirkollisen vastakohtana); maalta päin puhaltava (tuuli); latteus; mantereenpuoleinen ilmansuunta’, moatuo ’muuttua maaksi, lahota, mädäntyä; nurmettua’ | ly mua ’maa’, muattada ’mullata’ | ve ma ’maa’, maińe ’maa-, maasta tehty’, makaz ’multainen, multapitoinen’ | va mā | vi maa ’maa’, maine ’mainen, maallinen’ | li mɔ̄ ’maa, valtakunta, pelto’

= tšer mü-, müj-: münö ’maassa, lattialla, alhaalla’, müγö, müjän ’maahan, lattialle, alas’ | votj syrj mu ’maa’ | vogE mɛ̮̄, I L mē̮, P mā ’maa, valtakunta, paikka’ | ostjI mĕγ, E mĕχ, P mŏw ’maa, valtakunta, maaperä, multa jne.’ || samT mou ’maa’. — Sm > lpLu mādja: ill. mādjai, iness. mājan ’seutu’, N murt. mā ’maa’, Ko māvă̮ ’maailma’.

Lähdekirjallisuus:

• Fischer 1747 VocSib 69 (sm ~ syrj vog ostj)
• Ganander 1787 NFL 2 134a (+ vi)
• Castrén 1849 Ostj 87 (+ ostj)
• Sjögren 1849 MélR 1 221 (+ li)
• Ahlqvist 1856 WotGr 2 (+ va)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 94 (+ ve)
• Setälä 1890–91 ÄH 407 (+ ka)
• Halász 1894 NyK 24 446 (+ samT)
• Wiklund 1896 SUST 10 318 (sm > lpN mā)
• Beke 1917–20 NyK 45 346 (+ tšer)
• T. I. Itkonen 1943 KV 22 49 (sm > lpKo māvă̮)
• FUV 1955 33
• SKES 1958 324 (+ ly; ei tšer; sm > lpLu mādja)
• Häkkinen 1987 ES 162
• UEW 1988 263–64 (? tšer)

[maa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:maa

Keskustelu

Vastine mordvassa

Huomiona joka tuli mieleeni *mato-keskustelussa: Mordvassa on verbi *maď- (3PS *mať-ś) 'mennä makuulle', josta en tiedä onko sitä tässä yhteydessä mainittukaan, mutta se näyttäisi minusta olevan samaa sanuetta kuin maa: nominissa odottaisi kehitystä *mëxə > *maj, ja tästä taas odotettava verbijohdos olisi juuri (*maxə-ta- >) *maj-ta- > *majdə- > *maď-, eli vielä täsmällisemmin: verbin maata odotettava eksakti vastine.

Liudennus sen sijaan on huonommin selitettävissä, jos sanaa yrittäisi rinnastaa samaan kompleksiin kuin matala, mataa jne. Olisi sinänsä kyllä odotettavaa vanhassa *ə-vartalossa (vrt. tyyppi *olë- < *wa/olə- > *uľ-), mutta tällaista itämerensuomessa ei ole; jopa made kai viittaa, kuten *-Ek-johdokset ylipäänsä, pikemmin kantavartaloon *mata- kuin *matë-. --J. Pystynen (lähetä viesti) 31. elokuuta 2023 kello 16.04 (EEST)

Suomen tarkka (*maxə-ta-)vastine ei kai kuitenkaan olisi verbi maata (: makaa-) vaan maataa (jonka harvinaiset murre-esiintymät merkitsevät 'peittyä tasaiseen pilveen', = maatua 5, maaduttaa; varmaankin metaforista kehitystä < maatua 2 'peittyä maahan (t. kasvillisuuteen)'). --Juha Kuokkala (keskustelu) 31. elokuuta 2023 kello 17.14 (EEST)

Hups, tosiaan, ikävä virhe yllä; ja juuri koska maataa on merkitykseltään kovin eri, en uskaltaisi välttämättä väittää sitä todelliseksi vastineeksi. Maata < *makada- merkityksestään huolimatta ei toistaiseksi oikein näy liittyvän näihin suoraan mitenkään. --J. Pystynen (lähetä viesti) 31. elokuuta 2023 kello 17.37 (EEST)