Etymologiadata:imsm:maa
*maa
Vastineet:
mksm. *maa < kksm. *maɰi < vksm. *mëxǝ̑ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
maa (Agr; yl.) ’Erde, Land’, johd. ja yhd. mm. maallinen (Agr), maasto (sepitt. Mikkola 1918), maatiainen (Poppius 1833), maatua (1677), mainen, maakunta, maanselkä, ks. erikseen maahanpaniaiset, maahinen, maailma, maantie, maisema
~ ink mā ’maa, lattia’, mākas ’mullakas, paljomultainen’ | ka moa ’maa; väri’, moalline ’maallinen, mainen (hengellisen t. kirkollisen vastakohtana); maalta päin puhaltava (tuuli); latteus; mantereenpuoleinen ilmansuunta’, moatuo ’muuttua maaksi, lahota, mädäntyä; nurmettua’ | ly mua ’maa’, muattada ’mullata’ | ve ma ’maa’, maińe ’maa-, maasta tehty’, makaz ’multainen, multapitoinen’ | va mā | vi maa ’maa’, maine ’mainen, maallinen’ | li mɔ̄ ’maa, valtakunta, pelto’
~ ink mā ’maa, lattia’, mākas ’mullakas, paljomultainen’ | ka moa ’maa; väri’, moalline ’maallinen, mainen (hengellisen t. kirkollisen vastakohtana); maalta päin puhaltava (tuuli); latteus; mantereenpuoleinen ilmansuunta’, moatuo ’muuttua maaksi, lahota, mädäntyä; nurmettua’ | ly mua ’maa’, muattada ’mullata’ | ve ma ’maa’, maińe ’maa-, maasta tehty’, makaz ’multainen, multapitoinen’ | va mā | vi maa ’maa’, maine ’mainen, maallinen’ | li mɔ̄ ’maa, valtakunta, pelto’
= tšer mü-, müj-: münö ’maassa, lattialla, alhaalla’, müγö, müjän ’maahan, lattialle, alas’ | votj syrj mu ’maa’ | vogE mɛ̮̄, I L mē̮, P mā ’maa, valtakunta, paikka’ | ostjI mĕγ, E mĕχ, P mŏw ’maa, valtakunta, maaperä, multa jne.’ || samT mou ’maa’. — Sm > lpLu mādja: ill. mādjai, iness. mājan ’seutu’, N murt. mā ’maa’, Ko māvă̮ ’maailma’.
Lähdekirjallisuus:
- Fischer 1747 VocSib 69 (sm ~ syrj vog ostj)
- Ganander 1787 NFL 2 134a (+ vi)
- Castrén 1849 Ostj 87 (+ ostj)
- Sjögren 1849 MélR 1 221 (+ li)
- Ahlqvist 1856 WotGr 2 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 94 (+ ve)
- Setälä 1890–91 ÄH 407 (+ ka)
- Halász 1894 NyK 24 446 (+ samT)
- Wiklund 1896 SUST 10 318 (sm > lpN mā)
- Beke 1917–20 NyK 45 346 (+ tšer)
- T. I. Itkonen 1943 KV 22 49 (sm > lpKo māvă̮)
- FUV 1955 33
- SKES 1958 324 (+ ly; ei tšer; sm > lpLu mādja)
- Häkkinen 1987 ES 162
- UEW 1988 263–64 (? tšer)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Fischer 1747: 69 | = ko му 'maa; pelto', mns[P] mā 'maa, valtakunta, paikka', ha[I] meγ 'maa, valtakunta' | |||||
| Halász 1894 NyK: 446 | = udm ko му 'maa; pelto', mns[E] mɛ̮̄, [I L] mē̮, [P] mā 'maa, valtakunta, paikka', ha[I] meγ, [E] mĕχ 'maa, valtakunta', ngan mou, mamaru 'maa' | |||||
| Beke 1918 NyK: 346 | = ma м[ланде], L мÿ[лäндӹ] 'maa', murt. mɯ[nö] 'maassa, lattialla, alhaalla', mɯ[γö], müj[ä‧n] 'maahan, lattialle, alas', pe mns ha | |||||
| UEW 1986: s.v. maγe | x | - | - | Tarkennus: = ?ma pe mns ha, ngan mou, ?mamaru < kur *maγe | ha etuvokaali *-γ-n vaikutusta [ks. paralleeli] | |
| Abondolo 1996: 28–9 | + | Tarkennus: = pe mns ha < kur *mi̮xi̮; ngan ei tähän, vaan = muta | kur *-i̮x- > kmns *-i̮i̮- | |||
| Aikio 2002 FUF: 28–9 | x | Puolesta (vasta-argumentein; < kur *mi̮xi) | ngan mou [sam vastineineen] < ksam *məja, kur *mi̮xi taas edustuisi kantasamojedissa **me̮ | |||
| Saarikivi 2004 SUSA: 202 | Tarkennus: < kur *mi̮γi | |||||
| EWTsch 2013: s.v. mlande | - | - | Tarkennus: ≠ ma | kantamariin olisi rekonstruoitava *i, joka ei voi palautua kur *a:han; ma murt. mɯ- ~ müj- ← udm | ||
| Holopainen 2019: 138–9 | - | Tarkennus: = ?ers ма[стор], ?mkš ma[stər] 'maa, maailma', ma (< kma *mü), pe (< kpe *mo), mns (< kmns *mī̮ ? (→ kha *miγ) > ha) < kur *mi̮xa ~ *mi̮xi | jälkitavun vokaali epävarma; ha vokaalivastaavuus epäsäännöllinen | |||
| Živlov 2023: 125, 132, 135, 136, 145, 161 | + | Tarkennus: = kma *mü, kpe *mu, kmns *mē̮, kha *miγ (< kougr *me̮γV) < kur *me̮xi | kur *x > ksm, kma, kpe 0, kougr *γ [paralleelein]; kadonneen velaarin edellä kur *e̮ > kpe *u [paralleelein] |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| ÁKE 1901: s.v. mező | + | + | = ?ers ма[стор], ?mkš ma[stər] 'maa, maailma', ma м[ланде], L мÿ[лäндӹ] 'maa', udm, ko му 'maa; pelto', mnsE mɛ̮̄, I L mē̮, P mā 'maa, valtakunta, paikka', haI meγ, S möχ, E mĕχ, P mŏw 'maa, valtakunta' ← ar, vrt. mia máhi ~ mahī́ 'iso, laaja; maa' | |||
| Koivulehto 2009 SUSA: 88 | + | + | + | Tarkennus: < vksm *maxi < kur *me̮xi ← iar, vrt. mia | äänteellisesti vrt. kaataa < vksm *kaxi < kur *ke̮xi ← kie *kah2w-; sem. paralleelina saa[P] eana(n) 'maa' ⇐ ksgr. *enä 'iso'; lähtömuoto ⇐ kie *méǵ-h2; merkitys ’maa’ esiintyy feminiinillä myös palissa ja prakritissa; sgr *i̮ ← ar *a tunnettu äännesuhde (rekonstruktion vokaalin on täytynyt olla avoimempi; toisaalta iar *a on ollut lähellä keskivokaalia | |
| Holopainen 2019: 138–9 | - | Vastaan | lähtömuoto < kar *maʒ́hī́ < kie *meǵ-h2-ih2, mia -h- liian myöhäinen edustuakseen → kur *-.x- |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Koivulehto 1988 kok: 285 | + | - | = ma pe mns ha < ksgr *maχi t. (Sammallahti) *mi̮χi ? ← ie, vrt. mia kṣmā́ 'maa' | |||
| Rätsep 2002: 98 | - | Vastaan | < ksgr *mi̮χi̮; primääristi yksitavuisia ovat vain pronominien ja kieltoverbin vartalot | |||
| Koivulehto 2009 SUSA: 88 | Vastaan |
Hylätyt etymologiat: arjalaisperäinen ← vkar *ǵ(h)žhmā́ > mia kṣmā́ 'maa', vrt. Holopainen 2019: 139
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Vastine mordvassa
Huomiona joka tuli mieleeni *mato-keskustelussa: Mordvassa on verbi *maď- (3PS *mať-ś) 'mennä makuulle', josta en tiedä onko sitä tässä yhteydessä mainittukaan, mutta se näyttäisi minusta olevan samaa sanuetta kuin maa: nominissa odottaisi kehitystä *mëxə > *maj, ja tästä taas odotettava verbijohdos olisi juuri (*maxə-ta- >) *maj-ta- > *majdə- > *maď-, eli vielä täsmällisemmin: verbin maata odotettava eksakti vastine.
Liudennus sen sijaan on huonommin selitettävissä, jos sanaa yrittäisi rinnastaa samaan kompleksiin kuin matala, mataa jne. Olisi sinänsä kyllä odotettavaa vanhassa *ə-vartalossa (vrt. tyyppi *olë- < *wa/olə- > *uľ-), mutta tällaista itämerensuomessa ei ole; jopa made kai viittaa, kuten *-Ek-johdokset ylipäänsä, pikemmin kantavartaloon *mata- kuin *matë-. --J. Pystynen (lähetä viesti) 31. elokuuta 2023 kello 16.04 (EEST)
- Suomen tarkka (*maxə-ta-)vastine ei kai kuitenkaan olisi verbi maata (: makaa-) vaan maataa (jonka harvinaiset murre-esiintymät merkitsevät 'peittyä tasaiseen pilveen', = maatua 5, maaduttaa; varmaankin metaforista kehitystä < maatua 2 'peittyä maahan (t. kasvillisuuteen)'). --Juha Kuokkala (keskustelu) 31. elokuuta 2023 kello 17.14 (EEST)
- Hups, tosiaan, ikävä virhe yllä; ja juuri koska maataa on merkitykseltään kovin eri, en uskaltaisi välttämättä väittää sitä todelliseksi vastineeksi. Maata < *makada- merkityksestään huolimatta ei toistaiseksi oikein näy liittyvän näihin suoraan mitenkään. --J. Pystynen (lähetä viesti) 31. elokuuta 2023 kello 17.37 (EEST)