Etymologiadata:imsm:këhtada-
*këhtada-
Vastineet:
mksm. *këhtada- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kehdata (Agr; yl.) ’toimia t. olla ujostelematta; viitsiä / sich nicht schämen, wagen; nicht die Mühe scheuen, Lust haben’
~ ink kehata ’viitsiä’ | ka kehata | ly kiehtädä, -tada | ve ḱehtta, kehtta (prs. kehtab) id. | va kehata, kehtān id. (< sm) | vi murt. kõhata (prs. kõhtan) ’voida; kehdata, iljetä’, kehata (prs. kehtan), kähata (prs. kähtan) ’voida; raskia, hennoa’; (ims > lpIn kehtidiđ ’kehdata’; ims > ven murt. kéhtat́ ’ymmärtää, osata, haluta; ponnistella, väsyä’)
~ ink kehata ’viitsiä’ | ka kehata | ly kiehtädä, -tada | ve ḱehtta, kehtta (prs. kehtab) id. | va kehata, kehtān id. (< sm) | vi murt. kõhata (prs. kõhtan) ’voida; kehdata, iljetä’, kehata (prs. kehtan), kähata (prs. kähtan) ’voida; raskia, hennoa’; (ims > lpIn kehtidiđ ’kehdata’; ims > ven murt. kéhtat́ ’ymmärtää, osata, haluta; ponnistella, väsyä’)
? < (esi)baltt *geh₁d- (vrt. liett gė́detis ’hävetä’, gė́da ’häpeä’).
Lähdekirjallisuus:
- Sjögren 1853 IRJaSMat 1 152 (ven murt. < ims)
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 170–71 (sm ~ vi)
- Meckelein 1913 FgrElem 39 (+ ka)
- Kalima 1915 OLR 115 (+ ve)
- Turunen 1950 SUST 99 11 (+ ly)
- SKES 1955 175–76 (+ va)
- Koivulehto Vir 1986 172 (ims < (esi)baltt)
|-
| Koivulehto 2009 SUSA: 89av | + || || || | Puolesta | Laryngaalin vastineena esiintyy konsonantin edessä t. (harvemmin) jäljessä *š suht. varhaisissa ie lainoissa ehkä, ehtiä, ihminen, kehdata, pohtaa, puhdas, tahdas, vihdoin ja md ponžavto- ’pohtaa’, koska näissä asemissa *x ei esiintynyt t. olisi niistä jo kadonnut lainakontaktiin mennessä [ks. tarkemmin]