Etymologiadata:imsm:hooli/KBL
*HOOLI > sm ka huoli, ve hol’, va ooli, vi hool, li ūoļ, uk hu̬u̬ĺ s.
A levoton tunne t. ajatus, murhe; hoidettava tehtävä; huolellisuus; B puun haava, halkeama t. rupi; C valkea läikkä kynnessä
| A | A | A | A | Abc | Ac | A | A | A | A | A |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| A | ||||||||||
| A | A | A | A | A | A | A | ||||
| A | A | A | A | A | ||||||
vsm vvi vuk A
? ⇒ *halëda
Balttilaislainaetymologia
< kksm *šooli (~ *šaali) < vksm *šali → ksaa 1156 *sōlō > P (L–Kld) soallut kaivaa, kaivella (hampaita)
← kba *źalja- t. *źaljah ~ *źalah, ^halëda
Koivulehto 1987b: 196, 208 ehdottaa ba sanan lainautumista vksm:een muodossa *šola, johon ims ja saa muodot palautuisivat. Hofstra 2003: 206–7 kritisoi etymologiaa semanttisen yhteyden puutteesta ja Junttila 2011: 123 oletetun lähtömuodon etymologian epävarmuudesta. Junttila 2015: 180, 254 lopulta huomauttaa, että ksm a_i-sanat palautuvat uusimman käsityksen (Aikio 2015) mukaan vain aiempiin a_i- eivätkä o_a-sanoihin, joten muotoja *hooli ja lt žala ei voi yhdistää keskenään.
Muu selitys
Hofstra 2003 esittää lainaa ← kge(L) *fōl-, vrt. *fōljan- > meng fēlan ’koskea; aistia’, mfr fēla ’tuntea (aistimus)’, msks gi-fōlian ’tuntea, aistia, huomata’, mysa fuolen ’tuntea (aistimus); hyväillä; kosia’.
Päätelmät
Merkitys B (josta ? > C) liittyy s:eihin Lo Hä huolema, vuolema, Sa Kk huola, Hä huolelma, huolamo, Hä Sa Kk huolain, vuolain, Sa–Ek huohla, Kk huohola, huolha, huokla, huolama ’B; syvennys t. savuaukko uuninpesän yläpuolella; onkalo, kuoppa’; va oolama, oolõma, R I K vool, voolas B; sekä v:eihin Hä Sa Pp huoltua, Lo Hä Sa huolettua, vuolettua, Hä Sa huolehtua, Hä huoleutua, huolottua ’(hampaista) kipeytyä’; Hä Sa Kk huoltua ’laihtua, riutua, kuihtua; (heinistä) kuivua’; Ek huoltuo ’(puusta) rosoutua’.
Tämä sanue on varmasti ge alkuperää. Kyse voi olla s:ien Lo Hä Ep Sa Kk holo, Hä holama, Ep Pp Sa holi ’kolo, reikä, onkalo’ (← ksk *holō > ru håla ’kolo, luola, onkalo’, ^hulas) rinnakkaismuodoista, joissa h- on venyttänyt vokaalin (^haara, ^hiiva), mutta lähteenä voi myös olla ge sanueen pitkävokaalinen johdos *hōlō > msks hôla ’murtuma’. V:ien merkitys ’(hampaista) kipeytyä’ lienee kehittynyt kuten kolottaa s:sta kolo. Sanueen v-alkuiset muodot lienevät v:n vuolla vaikutuksen tulosta.
Merkitys A on näistä erillinen ja laajan levikkinsä tuella palautuu kanta-suomeen. Sille esitetty ge alkuperä on epätodennäköinen, koska oletetulle *fōl-kantaiselle s:lle ei tunneta vastineita, sen kantaverbi on tuntematonta alkuperää (EDPG) ja sisältää pikemminkin merkityksen ’tunne, tunto, aisti’ kuin ’huoli’.
Myös ba etymologia edellyttäisi lähtömuodoksi i-, ia- t. iā- (> ē-) vartaloista substantiivia, jollaista ei ba-sl kielistä tunneta. Toisena ongelmana on ensitavun vokaalisuhde, joka edellyttää lainautumista ennen (?vksm ~) kksm a > aa (> oo) -muutoksen alkua; rinnakkaistapauksia ei tunneta. Merkityksen puolesta ba alkuperä vaikuttaa mahdolliselta, samoin edelleenlainautuminen kantasaameen konkreettisessa ’hampaista huolehtimisen’ merkityksessä.
Semanttisesti sopivin lähtömuoto olisi ksl (*ǵē·hli >) *ďźā·hli, josta > ven жаль ’sääli’, ^halëda. Kantaslaavin ”ensimmäisen palatalisaation” ja sitä seuranneen takaistumisen ē > ā tulisi kuitenkin olettaa tapahtuneen jo ennen kksm aa > oo ja š > h -muutoksia. Jälkimmäiselle on paralleeleja (^hakara, ^hirci), mutta edellinen tekee slaavilaisesta etymologiasta hyvin epävarman.
A ?? ← ba; B ← sk.
| Lo | Hä | Ep | Pp | Sa | Kk | Vie | Ek | Au | ly | ve |
| ink | ||||||||||
| S | L | K | I | R | va | |||||
| li | M | T | V | |||||||