Etymologiadata:imsm:halëda/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HALËDA > sm Lo Sa Kk halea, ka halie, vi hale, uk hallõ a./s.

J surkea, kurja, säälittävä; K haikea, surullinen, alakuloinen; hellä, lempeä, herkkä, armollinen; s. sääli, surku, ikävä; L mieluinen, rakas; M ahne, perso

Merkitysten levikki
K k Klm K L l
K
JK JK jK jK JK
K jK JK

vsm k; vvi JK; vuk K

> Kp Sa haalea, Lo Hä Ep Kk hailea; ⇒ V haladaq, halastaq ’valittaa; katua’; R–S M T halastada, li alāsty, T V halõstaq ’armahtaa; auttaa hädässä’; K–S halestada ’sääliä; surra; valittaa’; R–K M V haletseda ~ haletsada ’sääliä; valittaa, voivotella’.

Balttilaislainaetymologia

⇐ *hala < kksm *šala

← baP *žalā < kba *źalhah > lt žalà1 1 harmi, haitta; sato, jota uhkaa kato; onnettomuus; 2 sairaus; 4 riita; žalà2 interj. sääli; (LEW; toisin AlEW) ven на|зол(а) murhe, harmi, kiusa, ukr зол|ок kipeä haavakohta

⇐ kie *ǵholh3-, haljas, t. eri *ǵholH- (EDBIL; EDPC s.v. *galaro-; AlEW epäillen) ⇒ msk galli m vika, vamma, ru galla paisuma hevosen nivelessä (= sa Galle rakkula, eng gall hankauma, elleivät nämä (Kluge XXV) ← lat); ? = miir galar n kipu, vaurio, ahdinko, suru, kymr galar m suru, heet kallar- paha

Suhonen 1989a: 215–17 johtaa sm a:n halea (> haalea) JK nominikannasta *hala-, jolle esittämänsä balttilaislainaselityksen hän perustelee semanttisesti. Muina saman kannan johdoksina hän esittää verbit V haladaq, halastaq ’valittaa; katua’ ja R–S M T halastada, T V halõstaq ’armahtaa; auttaa hädässä’.

Muut selitykset

1. Mägisten EEW s.v. hale mukaan *halëda JK ⇐ R hala ’valitus, älinä’. Onomatopoieettis-deskriptiivisenä sanan esittää myös Koponen 1998a: 201 V s:n hõla ’kaipaus, himo’ yhteydessä.

2. Hakulinen 1974: 104 pitää a:a *halëda KL sm v:n haluta johdoksena.

3. Viitson 1992a: 186 mukaan lähtömuodoksi käy myös ven жаль ’sääli’.

Päätelmät

Sa hallee ym. LM ’mieluinen, rakas; kiintynyt; ahne’ ja Vie Ek halie ym. L ’rakas’ esiintyvät vain lyhyt-a:llisina. Ne voi ajatella johdetun sm v:stä halata ~ haluta (← ge). Toisaalta muillakin henkilöviitteisillä merkityksillä JK ’surkea; haikea jne.’ pitkä-a:lliset muodot ovat hyvin harvinaisia (SMS:ssa merkitty vain Nurmes ja Reisjärvi) ja selittynevät myöhäisiksi.

  • Halëda JK balttilaisperäisen s:n *hala johdoksena selittää myös verbi-johdosten -a-kantaiset muodot (uk hala|daq, -staq jne.), joista kehittyneiksi -e-kantaiset (vi haletseda jne.) ovat selitettävissä. Kantasanan *hala merkitys lienee ollut ’harmi, sääli’, jolloin yksinomaan Kuusalusta tavattu R hala ’valitus, älinä’ selittyy myöhempänä takaperojohdoksena.

Toisaalta kantasanaksi sopii myös vksm *šali > mksm *hooli, joka voi myös olla ba perua, mutta se on vaikeammin todistettavissa. Näitten sanueitten yhdistämisen myötä tulisi kuitenkin verbikanta *hala- jotenkin selittää *halë-kannasta toissijaisesti kehittyneeksi. Sama hankaluus on sl etymologiassa, joka lisäksi edellyttää kiistanalaista edustusta mksm h ← ksl ďź (< ǵ), ^hooli.

JK joko ⇐ *hala K ← ba t. ? ⇐ vksm *šali t. ?? ← ksl *ďźāli; LM joko < JK t. ⇐ *haluta ← ge.