Etymologiadata:imsm:haljas/KBL

*HALJAS > vi haljas, va aĺĺaz, uk haĺas, li åļaz a. ⇒ *halja|kka > sm ka haljakka; -k̆kas > vi haljakas; -inën > li aļļi a.; ⇒ *ha(a)lëda > sm haalea (→ ka hoalie), ka halie, vi K–S, uk M hale a.

*haljas A vihreä; B raaka (kasviksista); C kirkas, kiiltävä

Merkitysten levikki

						b
	ABC	ABC	ABC	ABC	ABC	Bc
	A		ABC	ABC	AC

*halja|kka, -k̆kas, (li) -inën A vihreä, vihertävä; B raaka (kasviksista); D harmahtava; E vaalea, haalistunut, kalvakka, kelmeä; vaaleansininen; F laimea, väljähtynyt (juoma t. keitto); G ei kuuma eikä kylmä; N s. verka; verkatakki

Merkitysten levikki

	eg	e		g	EFg	EFg	dN	N	N	N	N
		Abd	Ad	Abd	a
	a		d

> Hä Pe Sa Kk hailakka ~ hailakas ym.

*ha(a)lëda C kirkas; E vaalea, haalistunut, kalvakka, kelmeä; vaaleansininen; F laimea, väljähtynyt (juoma t. keitto); G ei kuuma eikä kylmä; H solakka, notkea

Merkitysten levikki

	E	E	E	E	Ef	E	e	ce	C
						e
	E	E	E		e
			E

Merkitysten levikki

G	G	G	G	G	G	G	G	G
						G

*hale-

*hale ~ *haale < *hale-

*haale < *hale-

vsm aCG; h

> LO–Pe Kk hailea, Sa haahlea ym.; ⇒ Hä haleva G, Ep Pe haleva E, Lo Hä haaleva EG, Sa haalis G; Hä Kp–Kk haalakka (~ halakka) EFG

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šaljas

← baP *žaljas < kba *źal^hias > lt žãlias, -ià 1 vihreä; 2 vehreä, vihertävä (kasvista); 3 koristeellinen, hieno; kaunis; tuore; 4 kelmeä (kasvoista); 5 kostea; 6 raaka (sadosta); 7 raaka, ei kypsennetty (ruuasta ym.); 8 raaka (materiaalista); työstämätön; limainen, epäpuhdas; 9 valkaisematon (pellavalangoista); 10 kirkaslieminen keitto; 11 vankka, vahva; 12 epäkypsä, kokematon; 13 kuv. huoleton; lv zaļš 1 vihreä; 2 tuore; raaka, kypsymätön; 3 terve, voimakas, vahva; 4 hilpeä, huoleton; mpr saligan vihreä

~ lt žãlas, -à 1 tumman punaruskea (naudasta); vlt (AlEW) harmaa (hiuksista); lv zals ruskea, punertava, oranssi, vaaleanpunainen (naudasta)

⇐ kie *ǵ^holh₃-, josta ? (VA; epäillen EDPG) ⇒ av zāra- m sappi; kr χóλος sappi; viha; msk gall sappi; ym. ie, halëda

~ e-asteinen kba *źel^h- (pr. -ja-) > lt žélti: žẽlia (~ žẽli): žėlė (~ žėlo) 1 kasvaa vihreänä, vihannoida; rehottaa 2; itää, versota; 3 kasvaa nurmea, heinää, ruohoa; 4 turvota, paisua; lv zel̑t₁: zeļ: zêla vihertää, vihertyä; kukoistaa; yletä

⇒ ksl *zele·nu > mksl зеленъ ym. sl vihreä

(EDBIL, AlEW) < kie *ǵ^helh₃- ⇒ mia háriḥ kellertävä, vihertävä; kr χλορóς vihanta, vihreä; lat helvus kellertävä; mysa gelo, meng geolu, eng yellow keltainen ym. ie

Thomsenin 1890: 116, 244–5 mukaan sm muotojen haljakka ja haalea pohjana on va vi uk muotojen kaltainen haljas-asu, joka on lainaa ’vihreätä’ merkitsevästä ba a:sta. Muut, harmaaseen ja ruskeaan viittaavat värimerkitykset johtuvat Thomsenin mukaan s:n *halla ja sen johdosten vaikutuksesta, Kaliman 1936a: 94 mukaan myös lt a:n žãlas merkityksestä ’harmaa’. Erilähtöisenä Thomsen pitää a:a haalea ’ei kuuma’.

Wiklund 1896: 140 liittää tähän saa a:n čuollad ’vaaleansininen’, jota ei kuitenkaan löydy sanakirjoista (? ~ saaP čuovgad ’vaalea’).

Pukki 1941: 66–67 esittää, että Vie haĺĺakka ’juhlavaate’ perustuu ellipsiin < haĺĺakka vaate ’sinertävä villakangas’.

Suhosen 1980: 189 mukaan ”balttilainen lähtömerkitys näyttäisi juontuvan vielä kypsymättömästä viljasta tai hedelmästä, joka voi olla yhtä hyvin vihreä kuin vaaleanpunainen ja tietysti samalla raaka, miksei myös voimakas ja terve”.

Mägiste EEW erottaa semanttisista syistä *haljas- ja *halëda-sanueet, samoin Suhonen 1989a: 215–8.

Kosken 1983: 135 mukaan vi aljas ~ aĺĺas ’kirkas, kirkkaanvihreä’ ja vi aĺĺakas id. ~ sm haljakka ~ ka haĺĺakka ”on yleensä nähty haljas-sanueen sisäisen merkityksenkehityksen tuloksina … mutta etymologinen erilähtöisyyskin voisi olla mahdollista”. Ainakin R–L aĺĺakas ’vihreä’ ⇐ aĺĺas (~ haljas), mutta I–L M aĺĺakas ’harmaa, harmahtava’ ⇐ aĺĺ (~ halli).

Koski 1983: 138 ”Vihreää merkitsevän sanan ekstension laajentumisesta myös sinistä merkitseväksi ei ole näyttöä mistään kielestä. Tämä onkin heikko kohta yritettäessä kytkeä suomen ja karjalan haljakka länsikantasuomesta periytyvien kielien haljas-sanaan. Sitä paitsi haljas on kaikilla esiintymisalueillaan hyvin leimallisesti (ja samalla primaaristi) tuoreeseen kasvuvaiheeseen viittaava, mutta tästä funktiosta ei ole jälkiä suomessa eikä karjalassa. Olisi myös luultavaa, että haljas esiintyisi sellaisenaan jossakin suomen tai karjalan kielimuodossa (muuallakin kuin vatjan vaikutukselle alttiissa Rosonan murteessa), jos haljakka olisi samaa sanuetta. Mutta jos haljas kuitenkin on levinnyt suomen itämurteiden kantakielimuotoon, sen on täytynyt yhdentyä ha(a)lea-sanueeseen, johon se on jättänyt lj-sekvenssinsä, ilmeisesti halja-johdoksen vaikutuksesta. Yhdentymisen semanttisena lenkkinä olisi ollut denotaatio vähäkylläiseen kylmään väriin, jollainen ei-kypsän kasvin väri usein on. Viron moderatiivinen haljak ’vaaleanvihreä’ voi kyllä olla muodostettu haljas-sanasta, sillä kka on yleinen johdin ims kielissä värinnimityksiä moderatiivistettaessa. Viron halja(ka)s 'kirkas' ei kuitenkaan selity helposti ’tuore kasvuvaihe’-merkityksestä kehittyneeksi, vaan sekin perustunee hale- ja haljas-sanueiden integraatioon. Muissakin kielissä ha(a)lea-sanueella esiintyvä merkitys 'kirkas' perustunee puolestaan siihen, että veden, metallin ja tavallaan taivaankin "väri" on vähäkylläinen (esim. Renvallin sanakirjan "Halewa" ja au halei 'kirkas': yleisesti halei taivaz ja halei ilm on hyvä, heinän kuivoau Säämäjärvi KKS).”

Päätelmät

Vie–ly haljakka N voisi liittyä merkityksiin DE, mutta levikki ei sitä tue. Sen taustalla on varmaankin kontaminaatio jonkin erilähtöisen (slaavilaisperäisen?) vaatteennimen kanssa.

I–L M aĺĺakas D on ⇐ aĺĺ ’harmaa’ (⇐ *halla), kun taas imsP (Hä–Vie) haljakka (~ haljakas) DEFG liittyy vain epäsuorasti *halla-sanueeseen. Suurin piirtein sen synonyymejä ovat Hä Pe Sa Kk hailakka, Hä Kp–Kk haalakka (~ halakka) sekä osin Kp–Kk hallakka (~ Au hallakko) DE. Jälkimmäinen on selvästi ⇐ *halla, kun taas hailakka ⇐ Lo–Pe Kk hailea EFG ja haalakka ⇐ *ha(a)le̮da. A. hailea on varmaankin syntynyt metateesin kautta muodosta *halje̮da, joten se ja hailakka kuuluvat muodollisesti *haljas-sanueeseen samoin kuin haljakka. Myös hailea on koko alueellansa a:n *ha(a)le̮da (ja haljakka, hailakka, haalakka) synonyymi. Vain näissä harvinaisehko D lienee a:sta hallakka, kun taas merkitykset EFG palautunevat a:iin *ha(a)le̮da. Tämä nimittäin tunnetaan merkityksessä E myös Suomenlahden eteläpuolella. F ’laimea’ on ilmeisesti kehittynyt E:stä (*’haalistunut’ > ’väljähtynyt’).

Merkitykseltään muihin sanueisiin sekoittumattomia a:n *haljas johdoksia ovat R–L aĺĺakas ja li aļļi A.

Kantasanan *haljas levikki ei ulotu imsP:een, paitsi ink < va / R, mutta imsP:ssa yleisellä a:lla *ha(a)lëda on säilynyt sen kanssa yhteinen merkitys C ’kirkas’ sekä vsm:ssa että Kk Au lyhytvokaalisilla muodoilla halie ~ halei. Niinpä ainakin C:n osalta johtosuhde *ha(a)lëda ⇐ *haljas on varma. *Haljas C ’kirkas’ saattaa liittyä merkitykseen B ’raaka’. Sen eriytymistä eivät selitä a:n *ha(a)lëda värimerkitykset CE, joita tavataan vain osalla *haljas C:n alueesta.

Vanhojen sm sanakirjojen antama merkitys ha(a)lea H ’solakka, notkea’ perustuu vain kansanrunon käsitteelle haleva hauki ~ halehauki, jota a:ia haleva tuntematon kirjoittaja on tulkinnut hauelle tunnusomaisten ominaisuuksien kautta. Tämä haleva kuvaa ilmeisesti hauen suomujen kirkkautta tai kiiltoa eli selittyy merkityksenä C, kuten KKS:n Šuatih halie hauki (Kontokki). ’Kirkkaan’ merkitys – uskonnollisessa mielessä – selittää myös ilmaisun ei tule hullua ha(a)leammaksi (SMS). VKS:n ainoa poiminta a:sta haalea värimerkityksessä on Just 1654 Hopeess halees hohtavaisen, joka merkinnee ’kirkkaassa, kiiltävässä hopeassa’ (toisin VKS).

Sm halewa A ’vihreä’ esiintyy ainoastaan Gananderin sanakirjassa; muuten vain ’kirkas’ merkitys C yhdistää muotoja *haljas ja *ha(a)lëda. Sitä on pidettävä hyvin vanhana, koska *haljas C ja *ha(a)lëda C eivät millään alueella kohtaa, eli merkitys tuskin on tarttunut muodosta toiseen: kantasanan *haljas levikki ei ulotu imsP:een, paitsi inkeroiseen (? ← va/R), mutta *ha(a)lëda C edustuu sekä vsm:ssa että Kk Au lyhytvokaalisina muotoina halie ~ halei.

Voisiko molemmin puolin lahden levinnyt *ha(a)lëda E kuitenkin olla tästä erilähtöinen? Suomen murteissa esiintyy pitkävokaalinen haalea, karjalassa lyhyt halie ’vaalea, haalistunut, kalpea’, virossa ja Mulkissa (h)ale. Sanaa on vaikea selittää ainakaan s:sta *halla, vaikka se muodollisesti olisikin mahdollista (^*hellä > ve heled), sillä tämän johdokset merkitsevät kaikkialla ’harmaata’, eivät ’kalpeata’ t. ’vähäväristä’. Erillinen balttilaisalkuperäkään (^*hala-) t. yhteys homonyymiin *halëda eivät sovi semantiikkaan.

Suomessa sekä vokaalin pituuden että osin merkitysmuutoksen C > E voi selittää a:n vaalea (~ vi valev) vaikutus. Kuitenkin sekä ’kirkas’ että ’kalpea’ perustuvat jo ba lähtömuotoon, ^lt žãlias 4, 9, 10, mutta negatiivissävyinen homonyymi *halëda ’surkea ym.’ sekä suomessa paitsi vaalea myös haalea G ’ei kuuma eikä kylmä’ ovat aiheuttaneet ylevän merkityksen ’kirkas’ katoamisen. Karjalassa on myös a:n *halëda mahdollisilla vastineilla positiivinen merkitys ’mieluinen, rakas, kiintynyt’, eivätkä halie C ja hoalie G ole homonyymejä.

Alueittaiset erot vokaalin pituudessa osoittaa imsP adjektiivit *ha(a)lëda CEF ja *ha(a)lëda G erillään syntyisiksi johdoksiksi. Tätä havainnollistavat erilliset karttaskeemat, mutta koko variaatio ei näy niistä, sillä lyhytvokaalisesta halea E:stä on hajaesiintymiä Hä Ep Sa Kk alueella ja lyhytvokaalisesta halea G:stä Sa Kk alueella. Pitkävokaalinen haalea G taas lienee Hä Ep alueella verrattain uusi. Yleiskuva on kuitenkin selvä: läpinäkyvämmin värilähtöiset CEF esiintyvät pitenemättöminä lähinnä karjalan kielen alueella, kun taas lämpötilaan viittaava G noudattaa suomen murteissa tavallista ensitavun vokaalinpituuden jakaumaa: länsimurteissa lyhyt, itämurteissa pitkä vokaali. Halea ~ haalea G ’ei kuuma eikä kylmä’ on kaikesta päätellen nuorempi, syntynyt suomen alueella ja lainautunut karjalaan asussa hoalie. Se on voinut kehittyä a:ien *ha(a)lëda E ja *halëda K ’haikea’ yhteisen merkityskomponentin ’heikko’ pohjalta, mutta mukana on mahdollisesti ollut jokin kolmaskin lähtösana.

*haljas ABCE ← ba; *haljas &gt *ha(a)lëda ACE > E > F; D ⇐ *halla; *ha(a)lëda G (?) < *ha(a)lëda E + halëda K.