Etymologiadata:imsm:hellä/KBL

*HELLÄ > sm ka hellä, va ellä, vi uk hell a. ⇒ *hel-tü-däk > sm heltyä, ka heltyö, ve heldüda, vi (heldida ellei < *heldit̆täk) v., josta edelleen ⇒ *held-it̆-täk: *helt-idä- ~ *helt-edä- ~ *helt-ene- > sm ka hellitä, vi heldida, ainakin partis. Mus `ellind v.

*hellä A arka (kosketukselle tms.); B höllä, löyhä, löysä, väljä, harva; C herkkä, altis; hermostunut; lempeä, hyväsydäminen; murheellinen; D leuto; E helppo; halpa; F kaunis, korea

Merkitysten levikki

bCe	aBCdE	aC	Abcf	Ac	Acde	AbCef	AC	ACd	ACD
						A
	A	AC	AbC	Ac	AbC	Acd
			Ac	Ac	AbC

vsm AbC

> M eld: ellä; ~ Lo–Kk höllä B; ve heled ’A; paise’; Sa Kk helkkä CE

*heltüdäk G kipeytyä, tulla araksi; (ihosta) hautua, tulehtua; H mennä pilalle (heldeh); J löystyä, höltyä; kulua löysemmäksi; haurastua; irrota; K (ruuasta) hautua, pehmetä; L lauhtua; M leppyä, suostua, herkistyä (heldeh)

Merkitysten levikki

m	Gjm	G	Gjkl	Gjkl	Gjm	Gkm	GM	Gjlm	glm	g	g
					jm
			(h)		(m)

vsm GKl

*heldit̆täk G kipeytyä, tulla araksi; (ihosta) hautua; H käydä nirsoksi; J löystyä, höltyä; haurastua; irrota; L lauhtua; lämmetä; sulaa; N hidastua, vähetä; O helliä, pitää hyvänä; P tehdä mieli

Merkitysten levikki

J	gJln	j	j	gjl	jln	jLn	o	o	gjp
	h

vsm K

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šellä

← ba, vrt. lt švel̃nas, -à 1 pehmeä, ei karhea (kangas); 2 leppoisa; 3 lämmin (sää t. tuuli); 4 hyvä, lempeä; 5 kiltti, sydämellinen; 6 juhlallinen, juhlava;

~ lt švelnùs, -ì 1 pehmeä; sileä; lihava; 2 pehmeä, miellyttävä (ääni, haju); kivuton; 3 pehmeä, sujuva (liike); 4 hillitty, murrettu, ei räikeä (väri); 5– = švel̃nas 3–6

(uutena etymologiana) ? ⇐ lt šìlti₂ , heldeh

Liukkonen 1999: 42–3 esittää lähtömuodoksi ba adjektiivin neutria *švelna t. feminiiniä *švelnā. Etymologiassa on aiemmin tuntematon äännevastaavuus ba *šv- ~ kksm *š-, jonka Liukkonen selittää joko substituutiona t. lähtökielen (epäsäännöllisenä) äännekehityksenä šv- > š-. Vastaavanlainen äännesuhde on niitten kba s:ien välillä, joihin palautuvat ksl *swa·r^hkā^h ja lt šárka ’harakka’ (^haraga); samoin lt šešì ’6’ ja šẽšuras ’appi’ palautuvat šv-alkuisiin muotoihin. Nikkilä 2001a: 401 ja Nilsson 2001: 183 pitävät äännesuhdetta kuitenkin mahdottomana.

Päätelmät

Translatiivisten -tU-verbijohdosten *heltüdäk ja *heldit̆täk merkityksistä G ⇐ A, HJKN ⇐ B, MO(?P) ⇐ C ja L ⇐ D; äännesuhteesta küllä ⇒ sm kyltyä.

Ba etymologia sopii erinomaisesti merkityksen C selittämiseen. AB ovat kuitenkin levikin perusteella yhtä vanhoja ja konkreettisempina todennäköisesti ensisijaisia. D selittyy merkitysvaikutuksena a:sta *heldeh ja E merkityksen B edelleenkehittymänä. F on saatu a:lta *heledä > sm heleä, jonka vepsän vastine heled on puolestaan saanut a:lta *hellä merkityksen A.

Äänteelliseltä kannalta voi ensinnäkin olettaa substituutiota šv- → š-, jolle rinnakkaista substituutiota kge sv- → ksm š- LägLoS s.v. huoata pitää mahdollisena. Toisaalta lt švel̃nas saattaa selittyä johdoksena v:stä šìlti₂, jolloin ba lainojen lähtökieleen voisi rekonstruoida a:n *šelnas. Koska *hellä AB ei selity ba etymologian kautta, on kuitenkin houkuttelevinta tulkita myös C:n siirtyneen siihen a:sta *heldeh, joka ba lainana liittyy sekä v:iin šìlti₁ että šìlti₂. Yleisesti oletettu *heldeh EFG ⇐ *hellä C on kumottavissa, heldeh.

AB ei ← ba; C tuskin lainana ← ba, vaan merkitysvaikutuksena < *heldeh.