Etymologiadata:imsm:hakara/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HAKARA > sm hakara, vi agar, li agār, uk (h)akaŕ ~ *HÄKÄRÄ > sm ka häkärä s.

*hakara B hautunut iho; C halu, mieliteko; F härmä; J tuuhea, tiheäkasvuinen; L hupsu, tokkurainen; M hajamielinen; N ahkera, uuttera, ripeä, riuska; ronski

Merkitysten levikki
c m m b f
N jN N N lN
N jN N jN

vsm A piikki; pistäminen; ärsytys

⇒ Hä Ep Sa hakaroi|da, -ta, hakartaa ’tuntua pistelevältä, kirvellä; panna vastaan; tavoitella, pyrkiä’, K L M T agarik ’oksainen; tuuhea; pöheikkö’

*häkärä C tarve, halu, into, kiihko, himo; D kiire, pula, hätä; täpärä; E välipala; F härmä; G auer, utu, sumu, höyry; pilvenhattara; utuinen, auterinen; H savunsekainen ilma, häkä; K hämärä, sumea

Merkitysten levikki
De cdGhk dG Gk CDgh CDg egH cfhk

⇒ vsm (D ⇒) häkäröitä ’hätiköidä’

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šakara

← kba *źagara- > lt žãgaras 1 kasvin ohut ranko ilman lehtiä; kuiva oksa, risu; 2 kulunut luuta t. harja; 3 pensas; 4 vitsa; 5 pienet risut sytykkeinä; risuaidas, aidanvitsas; 6 pajunvitsa; risukarhi; 7 laiha, nälkiintynyt susi; 8 vastaan hangoitteleva; rohkea; 9 häpeäpaalu; → lv žagars vitsa, kuiva oksa, risu

⇐ kba *źaga- ~ *źagah, hako

Būga 1908a: 29 ja Ojansuu 1921a: 6 esittävät ba alkuperää vsm s:lle hakara.

Päätelmät

Parhaiten ba sanueen merkitykseen sopii vsm A ’piikki’, josta > ’pistos’ > ’ärsytys’ > B ’hautunut iho’. Edelleen ehkä ’pistos’ yhtäältä > C ’mieliteko’ (vrt. päähänpisto) ja toisaalta > D ’hoppu, hätä’, josta > E ’välipala = pikainen eine’. Merkityskehitykset eivät kuitenkaan ole ilmiselviä, ja yhteys ba s:iin on epävarma, sillä ’risu’ ≠ ’piikki’. Toisaalta kantasanan lt žagas lähtömerkitys lienee ’seiväs’, jolloin johdoksella žagaras on voinut olla deminutiivinen merkitys ’pikku seiväs, neula, piikki’ (hako).

Semanttisesti paremmin sopii lähtömuodoksi ksl (*ǵēgādla >) *ďźāgādla t. myöhempi *ǯāgādla > misl жагало ’hyönteisen pistin’, vrt. ven-ksl жегало ’suitsuke’; ven жегало ’hyönteisen pistin; poltinrauta; tuura’; ven murt. (СРНГ) жага́ло ’mehiläisen piikki’; жага́ла ’tuura; nokkonen’; жега́ла ’nokkonen’; yläsorbin žahadło ’hyönteisen pistin’ (ym. sl.); vrt. myös Pihkovan murteen жáглó ~ жéглó ~ жиглó ~ жáло ~ жáжло ’mehiläisen tms. piikki’. Sananalkuisesta äännesubstituutiosta hirsi, hooli; sanan sisällä etymologia edellyttää aiemmin tuntematonta substituutiota ksl -dl- → ksm -r-.

Sl sanat ovat johdoksia verbistä, jota venäjän murteissa edustaa жагáть (~ жигáть ~ жóгать ~ жóгнуть) '1–2 pistää kipeästi; 3–4 (nokkosesta) polttaa; 5 sivaltaa ruoskalla; 6 pelästyttää, säikäyttää' (СРНГ). Laajan sanueen kantasana on ksl *ǵektē·j > ven жечь ’polttaa’ (ym. sl.). Sen johdoksille on sl kielissä kehittynyt samantapaisia merkityksiä kuin ims:ssa *hakara-sanueelle, mm. ven-ksl жéги ’polte, kirvely’ (~ B) ja ukr жага́ jano; himo, mielihalu (~ C).

ImsP etuvokaalisilta muodoilta tavattavat merkitykset GHK ja luultavasti myös F on erotettava näistä johdoksena ⇐ ksm *häkä (> sm va häkä).

L M agar V hakaŕ J ’tuuhea’ eroaa huomattavasti merkityksestä A ’piikki’, mutta tulee lähelle lt s:n žãgaras merkitystä 3 ’pensas’. Merkityksen J levikki ei kuitenkaan tue varhaisen lainan oletusta. Yksinkertaisimmin tämä sana selittyy johdoksena ⇐ *hako M ’lehdeksiksi t. vihdaksi kerätyt oksat’.

R agar, V akaŕ L liittyy vi a:iin ogar ’hullu’. Samansuuntainen Kp Pe hakara M taas on sm ka a:n hatara deskriptiivinen variantti.

Suomenlahden eteläpuolella yleisimpään merkitykseen N vertautuu v:lle жóгать ~ жeгáть venäjän Karjalan murteissa kehittynyt merkitys ’raataa itsensä uuvuksiin’ (СРГК). Lähtömuodoksi sopivaa johdosadjektiivia ei kuitenkaan sl taholla ole. Ims sana onkin voitu saada muinaisruotsista, a:sta hagher ’kätevä, sukkela’, vrt. msk hagr ’taitava, etevä’.

Ei ← ba, vaan (BCDE <) A ← sl, FGHK ⇐ *häkä, J ⇐ *hako, L ⇐ vi ogar, M ⇐ sm hatara, N ← mru.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo Ep Kp Pe Sa Kk Vie Ek Au ly ve
ink
S L K I R va
li M T V

<ref>*Häkä-sanueella on samantapaisia merkityksiä kuin yllä mainittuun sl sanueeseen kuuluvalla ven murresanalla жëга ’1 oksien poltto kaskessa; 2 palohaava; 3 närästys; 4 rytäkkä, melske; 5 pahoinpitely; 6 veijari, kelmi, petkuttaja; konkari, vanha tekijä; 7 saituri; 8 höyrylaiva’ (СРНГ) ja sen sl vastineilla, vrt. sln, kesl žega ’paahde, polte, helle, paiste’. Niinpä senkin slaavilainen alkuperä lienee mahdollinen. Aikio UED kiistää sanalle oletetut saa ja hnt vastineet.</ref>