Etymologiadata:imsm:hirci/KBL

*HIRCI > sm ka hirsi, va irsi, vi hirs, uk hirś s.

A puunrungosta valmistettu pitkä rakennuspalkki; B hirttoväline; C riuku, salko, tanko, orsi

Merkitysten levikki

AB	AB	AB	AB	AB	AB	Ab	Ab
					Ab
C	C		ac	c	AB
		c	C	Ac

vsm AB; D tukkipuu?

Balttilaislainaetymologia

< kksm *širti

← kba *źir^hdi- t. *źir^hdia- t. *źir^hdia^h

~ lt žar̃dis (~ žardỹs ~ žárdis) 1 riuku, tolppa; 2 orsi; 3 aitaus, haka; 4 riukuaita; 5 paratiisin puutarha; 6 tarhurille t. viljelijälle kuuluva maa-alue; pr sardis aita; hevosaitaus;

~ kba (SEJL) *źardas t. mieluummin (EDBIL, AlEW) *źar^hdas > lt žárdas 1 riuku; 2 korkea riukurakennelma, johon ripustetaan kuivumaan pellavaa ja herneitä; nikkaroitu teline; 3 aitaus, haka; 4 riuku- t. orsiteline; 5 nuotio; lv zãrds jalusta t. teline herneiden, pellavansiementen yms. kuivattamiseen; mon. zãrdi viljankuivatusteline; ven зорóд auma, suova; aidattu alue ym. sl

Ensinnä sanaa ehdottaa balttilaisperäiseksi Būga 1908: 29, 189. Lainaetymologian ba vastineineen esittää Nieminen kahdessa balttilaisperäisiä rakennus- ja työvälinepuitten nimiä kartoittavassa artikkelissa (1945b, 1963c). Odotuksenmukaisen -i-n sijaan ba sanoissa on -a-, jota Nieminen perustelee ba vaihtelulla -ir- ~ -ar-: edellinen esiintyy mpr:ssa joissakin sanoissa joissa itäbaltissa on jälkimmäinen. Koivulehto 1979c: 135 tuo vielä lisäperusteeksi, että kaikki ims -rte-vartaloiset sanat ovat lainoja samalta aikakaudelta.

Salo 1997a: 59, 60, 112 täsmentää sanan merkityshistoriaa. Hänen mukaansa merkitys ’rakennuspalkki’ on toissijainen ja sana tarkoittanut alun perin ohuempaa (veistettyä?) puuta, kenties oksapunosseinän pystypuuta.

Balttilaislainaoletusta vastustaa Kallio 2006a: 159 ja 2012: 233, sillä ba kielistä ei ole tavattu oletettua katoasteista (-ir-) muotoa. Junttilan 2015c: 244–5 mukaan kyseessä kuitenkin on yksi baltoslaavilaisista sanueista, joihin kuuluu satem- että kentum-muotoja: edellisiä ovat lt žardas, žardis ja ven зород, jälkimmäisiä mksl жьрдь, ven жердь ’salko, riuku’ ja ven город ’kaupunki’. Katoasteista mksl muotoa жьрдь (< kba *girdis) voisi tällöin pitää epäsuorana vihjeenä siitä, että myös kannan satemisoituneesta muodosta on aiemmin esiintynyt katoaste *žirdis.

Muu selitys

Slaavilaista lainaa ← ksl *ǵirdi > mksl жьрдь, pl żerdź, sln žȓd, ven жердь (ym. sl) ’salko, riuku’ pitää tietyin ehdoin mahdollisena Setälä 1891: 304: ”Jos hirsi tunnustetaan slaavilaiseksi lainaksi, niin samalla on tunnustettava hyvinkin varhaista slaavilaista vaikutusta suomalaisissa kielissä, sillä paitsi ž:n edustusta h:lla tavataan tässä sanassa toinenkin vanhaa ikää osottava tuntomerkki, dentaaliklusiilin muuttuminen s:ksi i:n edellä”. Tämä edellyttäisi slaavilaiskontaktien samanaikaisuutta balttilaiskontaktien kanssa, minkä vuoksi Mikkola 1938a: 84 vastustaa Setälän oletusta.

Slaavilaisetymologian nostaa esiin Koivulehto 1990b: 151–3 paralleeliksi toiselle ksm š > h -muutosta edeltäväksi katsomalleen sl lainalle *hauki. Lainautumisen on kuitenkin täytynyt tapahtua slaavilaiskielten ns. ensimmäisen palatalisaation [tässä kba gi- > ksl ǵi- > ďźi-> ǯi-] päätyttyä vasta 500 jKr. paikkeilla, mutta Kallio 1998a: 212 ajoittaa ksm š > h -muutoksen noin vuosituhatta varhaisemmaksi ja pitää slaavilaisperäisyyttä siksi mahdottomana. Hän ehdottaa lähtökieleksi varhaista ba-sl murretta, jossa vastaava kehitys olisi tapahtunut jo vähintään tuhat vuotta aiemmin.

Nyttemmin kantasuomen kronologiaa on myöhennetty ja Kallio 2006a: 159 sekä kannattaa sl lainaoletusta että esittää muitakin samaan kerrostumaan liittyviä etymologioita; samoin Koivulehto 2006b: 180–2 ja 2008: 313, 318. Oletettuja varhaisia slaavilaislainojа ovat kritisoineet Gliwa 2009: 193–7 sekä Saarikivi 2009b: 115–6, jonka mukaan niitten slaavilaisuus määritellään leksikaalisen levikkikriteerin nojalla, ts. niitä ei ole tavattu balttilaiskielistä, joista ne ovat kuitenkin voineet lainautumisen jälkeen hävitä.

Saarikivi lisää, että ksl ja ksm oletettujen puhuma-alueitten välillä on ilmeisesti ollut leveä kielellisesti ba vyöhyke. Kallio 2012: 233 vastaa, että sanat ovat voineet levitä roomalaisella rautakaudella Venäjän jokia pitkin käydyn kaupan mukana.

Junttila 2015: 244-5 huomauttaa, että *hauki ja *hirci ovat toistaiseksi ainoat š > h -muutosta edeltäviksi ehdotetut sl lainat, ja kokonaista lainasanakerrostumaa ei luotettavasti voi olettaa kahden mahdollisen etymologian perusteella. Junttila 2016c on esittänyt ba lainaetymologian useimmille muillekin varhaisina slaavilaislainoina pidetyille sanoille.

Päätelmät

Levikin perusteella merkitys A vaikuttaa vanhimmalta ja B siitä johdetulta. Myös C on selitettävissä A:sta syntyneeksi yhtä hyvin kuin A C:stä; levikki tukee edellistä, mutta lainaselitykset jälkimmäistä mahdollisuutta. Semanttisesti molemmat etymologiat ovat yhtä hyviä.

Ba alkuperä edellyttää katoasteisen lähtömuodon rekonstruoimista dokumentoitujen o-asteisten muotojen rinnalle. Tätä ei tue sl sanue, sillä sen on lähinnä painotussyistä oltava eri alkuperää kuin lt žárdas ym. (näin EDBIL, AlEW).

Sl etymologia ei välttämättä edellytä lainautumista ennen ksm ti > ci -muutoksen loppua, sillä sananloppuiset, taivutukselle alttiit elementit substituoituvat usein morfologisesti eli sopeutuvat kielessä tavallisiin t. lainoille tyypillisiin vartaloaineksiin. Tällainen aines on ollut myös mksm -ci. Niinpä slaavilaisen lainan sopeutumisen siihen voi selittää samoin kuin myöhempien ruotsalaisten lainojen kaali, tiili ja viini mukautumisen vanhojen e-vartaloitten taivutukseen suomen murteissa. Substituutiosta ksl ǵ- > ďź-> ǯ- → ksm h- ^hakara, ^hooli.

Ei ← ba, vaan ← sl.

Murteet merkitysten levikkikartalla

Lo	Hä	Ep	Pp	Sa	Kk	Vie	Ek	Au	ly	ve
					ink
S	L	K	I	R	va
li		M	T	V