Etymologiadata:imsm:hulas/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HULAS > sm hulas

A hirsirakennuksen nurkkasalvos t. sen ulkonevat päät; B nurkkasalvoksen hirren loveus; C seinästä tms. ulkoneva katosmainen t. räystäsmäinen osa, lakka

Merkitysten levikki
AbC b

vsm D huoneen nurkka, soppi

~ Pp fulas, vulas; ⇒ Ep hulahinen, Pp hulain AB; ~ (Hä) Sa hulas-, hula-, hulu-, hulaus-, hulli|vesi, väljä, runsas vesi; tulvavesi; (Hä) Pp Sa Kk hule-, hulve|vesi id.; jään päälle noussut vesi

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šulas

← baP *šulas < kba *ṣulas > lt šùlas 1 tukki, hirsi; tanko; 2 rakennuksen, porttien, aidan t. sillan pystyhirsi t. tolppa; ovenpieli, aidantolppa; 3 kuv. tärkeä ihminen, tukipylväs; 4 koneen t. välineen jalka; 5 tynnyrin kylkilauta; 6 pyörän t. rattaan pinna; 7 puinen kaivo; 8 elimen osa; (lt → lv šuls rakennuksen seinään lisärakennuksen kiinnittämiseksi pantava lovellinen tukipuu); pr sulis teline

(LEW, EDBIL, AlEW; toisin SEJL) ⇐ kie katoasteinen *ksul-os > kr ξύλον puu; ym. ie

~ kie e-asteinen *kseul-o- > kba *ṣeul- > ksl *x́awl|a ~ -āh ~ -ia > pl szuło puinen aidanseiväs; seinää kannattava pystyhirsi; sln kesl šȗlj pölkky; ukr шу́лa, ven шу́ло aidanseiväs; ym. sl

Ba alkuperää esittää Nuutinen 1984. Hänen mukaansa ba s. on kuulunut alkuaan pystysalvostekniikkaan ja sen alkumerkitys ollut ’paalu, tukipuu’. ”Pitkälle jätetyn toista rakennusta tukemaan tarkoitetun hirren merkityksestä se on siirtynyt merkitsemään toisaalta nurkkapiin pitkiä hirsiä ja toisaalta katto- ja räystäsrakennelman ja päädyn sivuseinien pitkiä hirsiä ja niiden rajaamaa avaraa etutilaa. Hulas on myös kuulunut kaivojen rakennustekniikkaan alkuaan avoimen vesipaikan paaluna. Balttilaisella taholla tukipuista on kehittynyt tynnyrin kimpiä. Suomessa avoimien paaluvesien hulas on kiintynyt avointa, väljää vettä merkitseviin sanoihin.”

LägLoS pitää Nuutisen etymologiaa äänteellisesti ja semanttisesti parempana kuin ge selitystä. Junttila 2012: 286 huomauttaa, että lt šulas on Smoczyńskin (SEJL) mukaan lainaa ← pl szuło, mutta toisaalta Derksen (EDBIL) rekonstruoi sanan kantabalttiin (Junttila 2016a: 139).

Muu selitys

Toivonen 1944: 348–52 esittää lainaa ← ge *hula- ’ontto’ ~ *hulaz ’loukko’ > msk holr ’ontto’, hol ’aukko’, no hol, ru hål ’reikä, aukko; kolo, syvennys, kuoppa; pesä, luola’; mfr, meng hol ’ontto; luola’; mysa, kysa hol, sa hohl ’ontto’. Nuutinen 1984 kuitenkin pitää ge sanuetta semanttisesti liian kaukaisena.

Päätelmät

Merkitykset AB liittyvät kiinteästi toisiinsa eikä niitä ole helppo asettaa kronologiseen järjestykseen. C selittynee A:n metaforana, motivaationaan ’seinästä ulos työntyvä osa’, Nuutisella s. 182 ’pitkälle ulos pistävä hirrenpää’, joka tulee hyvin lähelle lv s:n merkitystä.

Semanttisesti ba selitys on siis perusteltavissa s:n *hulas ABC osalta. Yhdyssanan hulasvesi rinnakkaismuotoineen liittäminen sen yhteyteen vaatii kuitenkin olettamaan melkoista merkityksensiirtymää ’palkein tuetun lähteen vesi’ > ’väljä, runsas vesi, tulvavesi’. Varianteista levikiltään laajin ei sitä paitsi ole hulas-, vaan hulevesi. Sanueen todennäköinen lähtömuoto on ksk *hulwiō > msk hylr ’lätäkkö, vetinen paikka’, ru murt. höl ’syvänne’, mysa hul(i)wa ’lammikko, lampi’ (^AnEW s.v. hylr).

S:n suppea levikki ei tue korkeata ikää eikä sen myötä kumpaakaan esitettyä lainaetymologiaa. Toisaalta useimmat -As: -AhA-vartalot ovat jo kanta-suomeen saatuja lainoja; ^ kuitenkin *hirvas.

Ba-sl sanoille on ehdotettu monensuuntaisia lainautumishypoteesejä, mutta ne on kuitenkin selitettävissä saman ie kannan eri apofonia-asteitten jatkajiksi, ^Klingenschmitt 2008: 423. Lv š- (eikä **s-)alkuista muotoa on kuitenkin pidettävä lainana, merkityssyistä mieluummin liettuasta kuin venäjästä.

← ba; sm hulas-, hule|vesi ← ge.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo Ep Pp Sa Kk Vie Ek Au ly ve
ink
S L K I R va
li M T V