Etymologiadata:imsm:hiiva/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HIIVA > sm (→) ka hiiva, va iiva, vi uk hiiv s.

A käyte- ja nostatusaine; kaljan pintaan nouseva vaahto t. pohjasakka; B humalat juomassa; C leivän juuri; D tuhka, pöly, höyde; E puru

Merkitysten levikki
Ab Ab ab ab Ad A a a
A
a Ac
E

vsm A

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šiiwa

← kba *śihwas > lt šývas, -à a. 1 kimo; vaaleaverikkö; 2 harmaa; harmaahapsinen; pr sywan harmaa; ksl *hwu a. > pl siwy harmaahapsinen; harmaa; sln sìv, kesl sȉv harmaa; ven сив (hevosesta) harmaa; ym. sl

< kie (katoasteinen) *ḱih1-wo-

~ kie (e-asteinen) *ḱieh1-wo- > mia śyāváḥ tumma, tummanruskea; (AlEW) meng hǣwen sininen

Koivulehdon etymologian on julkaissut Plöger 1982: 93, joka mainitsee lähtömuodon vastineina liettuasta paitsi a:n šývas, myös s:n šỹvas ’mehu, kotikalja’. Häkkinen NES s.v. hiiva esittää merkitysyhteytenä, että hiiva on harmaata sienimassaa, joka kasvaessaan aiheuttaa nesteiden käymisen ja taikinan nousemisen. Linde 2007: 35–7 tuo lisäksi merkitysparalleelin ven квас ’kalja’ ~ pl kwas ’happo’. Hänen mukaansa ba sanan lähtömerkitys lienee ollut ’home’ ja hiiva muistuttaa toiminnaltaan hometta.

Muu selitys

= ers чов, mkš šov ’vaahto’; ma шоҥ ’vaahto, kuohu’

Anderson esittää 1879: 114 mordvan ja 1893: 30, 198, 226 marin vastineita s:ille *hiiva ja v:lle hiveltää. Paasonen 1896: 10–1 perustelee oletettua vokaalinpidentymää paralleeleilla sm tytyä ~ tyytyä ja ivata ~ iivata. Samaan yhteyteen hän liitti v:t hioa, hivellä ja hiivata sekä s:n hiva ’hiiskahdus, tuulenhenkäys’. Paasonen kuitenkin pitää md sanaa mahdollisena sm s:n hyy ’jääsohjo’ vastineena.

E. Itkonen 1946: 303 pitää rinnastuksia merkityssyistä epävarmana, mutta esittää vokaalisuhteen ims i_a = md o paralleeleina sm nila = ers нола ’mehu; mahla; neste’, sm hiha = ers ожа id., sm hinta = ers чонда ’raha’ ja sm hioa = ers човамс ’teroittaa, hioa; raastaa’. LägLoS s.v. hiiva katsoo, että myös ims, md ja ma merkitykset sopivat yhteen.

UEW 621 pitää vokaalisuhdetta ims i ~ ma o perintösanassa mahdottomana. Linde 2007: 35–7 pyrkii kumoamaan myös Itkosen esittämät ims–md vokaalisuhdeparalleelit.

Päätelmät

Merkitykset BC ovat johdettavissa merkityksestä A. Merkitysten DE toissijaisuus A:han nähden ei ole yhtä ilmeinen mutta levikin perusteella todennäköinen.

Md -o- on ims -i-n odotuksenmukainen vastine takavokaalin edellä, vrt. myös sm iho = ers ëжо ’pinta’ ja sm kiro = ers кор ’luonne, luonto’. Sen sijaan ma шоҥ on äännesyistä erotettava ksm muododta, vrt. sm kiro = ma кур|ыктылаш ’piestä kieltään, soittaa suutaan’ (UED). Ims vokaalinpidennys on luultavasti h-n vaikutusta, ^haara. Myös semantiikan kannalta yhteys md sanueeseen on uskottava, sillä merkitystä ’oluen vaahto’ tavataan ims sanalla kaikkialla merkityksen ’hiiva’ yhteydessä (A). Md ja ma sanojen pohjalle voidaan kuitenkin rekonstruoida yhteinen kur asu *šoŋə, jonka ulkopuolelle *hiiva jää (Živlov 2014: 141).

Paasosen sm hiivaan ja sen mahdollisiin md vastineisiin rinnastamat ims sanat taas on merkityssyistä erotettava niistä. Myös merkitysten ’hiiva’ ja ’harmaa’ välinen yhteys on epäilyttävä, merkitystä ’home’ taas ei edes tavata ie taholta.

Lt šỹvas ’mehu, kotikalja’ on s:n syvas id. toissijainen variantti ja siten etymologisesti erilähtöinen kuin a. šývas, jonka vaikutus on toki voinut aiheuttaa sen alkukonsonantin vaihtumisen, mutta tämä tuskin kuitenkaan on tapahtunut rinnakkaisesti myös kantasuomen balttilaislainojen lähtökielessä.

Ei ← ba.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo Ep Pp Sa Kk Vie Ek Au ly ve
ink
S L K I R va
li M T V