Etymologiadata:imsm:hëëro-

*hëëro-

Vastineet:

• Suomi: hieroa
• Karjala: hieruo
• Vepsä: herotada⇐
• Vatja:
• Pohjoisviro: hõõruma
• Eteläviro: hyyr(d)ma
• Liivi: ȭŗõ

mksm. *hëëro- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

hieroa (Agr; yl.) ’hangata, hivutella, (vanh. kiel. ja murt. myös) liata, tahrata / (ver)reiben, scheuern, massieren; besudeln’, hiertää, hier(r)in ’härkin’, hier(t)a ’kovasin, siera’
~ ink hēroja, hīroja ’hieroa’, hērtǟ, hīrtǟ ’hiertää’ (? < sm) | ka hieruo ’hieroa, hangata, hiertää; tahrata, liata’, hierteä ’hangata, hiertää’, hierie ’hieroa pois; erottaa’, hierin ’härkin’ | ly hieroda, hieruo ’hieroa, hangata’ | ve h́erda id., E heroda ’olla sukupuoliyhteydessä (mies)’, h́ere ’lanta’, heretada ’lannoittaa’ | va hēroa ’hieroa, survoa’ (< sm) | vi hõõruda ’hieroa’ | li ē̮rə, īrə id. (sm > lpN fierrot (Lu In) ’hämmentää; hangata; liata’)

?? = votj šer ’kovasin’, šeri̮ni̮ ’hioa, terottaa’.

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1856 WotGr 142 (sm ~ va)
• MUSz 1873–81 235–36 (+ vi votj)
• VW 2 1876 2–3 (+ ve li)
• Ahlqvist 1879 EtymLex 110, 125 (+ lp)
• Qvigstad 1881 Beiträge 122 (lp < sm t. sk)
• Budenz 1884 NyK 18 40 (+ ka)
• Setälä 1890–91 ÄH 267
• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 6 (lp < sm)
• SKES 1955 72 (+ ly)
• UEW 1988 783–84 (sm ~ votj)

[hieroa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:hieroa

Keskustelu

Hiera 'kovasin' vaikuttaa muotonsa puolesta kantasanalta. Periaatteessa se voisi olla myös sulaumamuoto siera id. + hieroa, mutta myös siera on vailla etymologiaa. Sekä vokalismi että h-alkuisuus viittaavat lainaan. Mahdollinen lähtömuoto on keskiyläsaksan sanan hār 'kovasin' (vrt. hollannin haren 'teroittaa') itägermaaninen vastine, jos suostumme uskomaan itägermaanisiin lainoihin (ainakin miekka vaikuttaa sellaiselta). Mutta onko jotain syytä uskoa udmurtin vastineeseen? --Sjunttila (keskustelu) 13. maaliskuuta 2023 kello 01.03 (EET)

Itse aion eräässä tulevassa artikkelissa käsitellä näitä tarkemmin. Alkuun pääsee sillä, että kapealevikkinen hiera näyttää takaperoisjohdokselta ja *hëëro- taas lienee < *heer-o-. Aiempaan etuvokaalisuuteen viittaa ainakin rinnakkaisjohdos hiertää < *heer-tä-. ---J. Pystynen (lähetä viesti) 14. maaliskuuta 2023 kello 03.05 (EET)

Niin, tai tarkemmin sanoen hiera kuulostaa lainalta, mutta suppea levikki ei ollenkaan tue lainaoletusta. Pikemminkin sana on tosiaan siera-sanan inspiroimana syntynyt takaperojohdos hieroa-verbistä. Vartalon alkuperäisestä etu/takavokaalisuudesta voivat pohjoisessa itämerensuomessa todistaa semmoiset johdokset, joilla on kummankinlaisia paralleeleja, mutta onko Ce(e)C-ta-vartaloisia johdosverbejä olemassa? --Sjunttila (keskustelu) 14. maaliskuuta 2023 kello 21.05 (EET)

Johdosverbejä muotoa Ce(X)C-ta- tosiaan ei taida olla, mutta päällimmäinen syy varmasti on, että normaaleimmin tällaisia konsonanttivartaloisia johdoksia on muodostettu *E-vartaloista, ja kantasuomessahan ei näytä olleen sanueita muotoa **Cë(X)Ci. (Ainakaan jos ei halua näin selittää *meri-sanueen partitiivia merta.) Tavallisia sen sijaan ovat supistumaverbit kuten *këhtada-, *këlpa(i)da-, *kërta → kerrata, *sëpra → seurata, *vërta → verrata. Jos hiera olisi kantasana, odottaisin siis hierata — jolla kyllä onkin ihan pari attestaatiota suomen murteissa, mutta vain tilapäismuodosteen oloisena.

Itse olin muuten ajatellut hieran olevan lohkaistu verbeistä hier-aise-, hier-aantu-, mutta siera, mistä se itse tuleekaan, taitaa kyllä ollakin paras analogialähde, myös merkityksensä puolesta. --J. Pystynen (lähetä viesti) 30. toukokuuta 2023 kello 12.57 (EEST)