Etymologiadata:imsm:këlpa(i)da-
*këlpa(i)da-
Vastineet:
- Suomi: kelvata
- Karjala: kelvata
- Vepsä:
- Vatja: kõlvata
- Pohjoisviro: kõlbama
- Eteläviro: kõlbama
- Liivi: kõlbõ
mksm. *këlpa(i)da- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kelvata (Agr; yl.) ’taugen’, johd. kelpo (ks. tätä)
~ ink kelvata | ka kelvata (uud., harv.) ’välttää, kelvata; menestyä, tuottaa hyötyä’ | va ke̮lvata ’kelvata’, ke̮lvatō ’kelvoton’ | vi kõlvata ’kelvata, käydä laatuun, sopia; päteä’, kõlvatu (g. -ma) ’epäsiveellinen, säädytön, sopimaton’ | li ke̮lbə, kilbə, külbə ’kelvata, olla hyödyksi’ (sm > lpR kelpat, kelpet, kelpot, Lu käl´pētit ’kelvata’)
~ ink kelvata | ka kelvata (uud., harv.) ’välttää, kelvata; menestyä, tuottaa hyötyä’ | va ke̮lvata ’kelvata’, ke̮lvatō ’kelvoton’ | vi kõlvata ’kelvata, käydä laatuun, sopia; päteä’, kõlvatu (g. -ma) ’epäsiveellinen, säädytön, sopimaton’ | li ke̮lbə, kilbə, külbə ’kelvata, olla hyödyksi’ (sm > lpR kelpat, kelpet, kelpot, Lu käl´pētit ’kelvata’)
< kgerm*χelpan-, oik. jo esigerm*kelb-: mn hjalpa, nr hjälpa, mys helfan, ns helfen jne., merk. yl. ’auttaa’, mutta mys myös ’hyödyttää, tukea’; vrt. että sm auttaa sanalla on murt. myös merk. ’kelvata’.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 137 (lp < sm)
- Ganander 1786 NFL 1 389 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 129 (+ va)
- Budenz 1867 NyK 6 385 (+ li)
- Setälä 1911–12 FUF 11 161 (< esigerm)
- Saareste 1924 EKeel 3 187 (+ ka)
- SKES 1955 180 (germ alkuperää ei mainita)
- MSzFE 1971 349
- Koivulehto Vir 1974 122 (< esigerm)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiadata:imsm:këlpa(i)da-/th