Etymologiadata talk:imsm:vöö

Saamen avvi sittenkin lainaa?

Joukko aiempaa kirjallisuutta UEW:hen asti esittää sanalle kantauralilaista rekonstruktiota *wiŋä tai *wüŋä. *-ŋ- näyttää perustuvan komin 'vyö'-sanaan, vöń (~ Udora voń, Jazva vuń). Tämän joukkoon kuuluminen ei minusta olisi aivan mahdotonta edelleenkään, en ainakaan tiedä että sille olisi vielä keksitty muutakaan etymologiaa. Kantapermiläisen keski- tai takavokaalin yhteydessä myöhäinen *ŋ > ń ei olisi säännöllinen, mutta kyseeseen voisi tulla varhainen esipermiläinen kehitys *iŋ > *iń, jota olen esittänyt *pii-sanan vastineissa (tässä mm. udmurtin normaalisti ŋ-murteissa silti piń); tämän jälkeen *wińä > kperm. *veń ja lopuksi jokin epäsäännöllinen velaaristuminen. Marin ja unkarinkin vastineisiin rekonstruktio *wiŋä jokseenkin sopisi. Selvästi kuitenkaan ei saameen, missä odottaisi *ŋ:n säilymistä ja myös *w-:n. Komin ja saamen välinen ristiriita voisi ratketa, jos jälkimmäinen olisi pikemmin varhaista lainaa itämerensuomesta — ennen monoftongisaatiota *UwA > *OO: siis *wiŋä > *wiwä > *wüwä > *üwä ja tässä vaiheessa → vksaa. *ɪwȧ > *e̮vē. (Tätä lienee hakenut myös Janhunen 1981, joka jo väläyttää saamen sanan lainautumista. Myöhempi lainaaminen jo asusta *vöö toki ei toimi, kuten Aikio 2012 huomauttaa.)

Tässä ongelmaksi kuitenkin ehkä jäisi vaihe *wiwä, tälle nimittäin minusta on eräänlainen vastaesimerkki viedä < *wexə-, jossa sananalkuinen *w- näyttää estäneen odotettavan kehityksen *-x- > *-w- (>> **vöö-) ja pikemmin johtaneen tulokseen *wejə- > *vee-. — Tai sitten pitäisi rekonstruoida tosiaan *(w)üŋä, josta lähtien komin vokaalisto toimisi hieman paremmin (kehityksestä *ü > *ȯ (= ö) on muitakin esimerkkejä) mutta konsonantisto heikommin (*üŋ ei palataalistu ainakaan tapauksessa *tüvi < *tüŋə > kprm. ? *di̮ŋ ~ *diŋ).

Saamesta voisi löytyä myös toinen vastinekandidaatti joka muodoltaan paremmin sopii "komin mukaiseen" rekonstruktioon: *ve̮ŋe̮- 'venyttäytyä' (ks. YSaS), jonka merkityssuhde tähän on jokseenkin sama kuin tapauksessa *venü- ~ samojedi *winä 'köysi'. Ehkä myös juuri tästä tuleva ksaa. *ve̮ne̮- 'venyä' on peräti vaikuttanut sanan merkitykseen (tai asuunkin: itäsaamen muodot kuten inari ooŋŋađ näyttävätkin viittaavan ksaa. asuun *e̮ŋe̮-, joka sopisi jälkimmäisenä pohtimaani *(w)ü-alkuiseen rekonstruktioon). *e̮-vartalo taas sopisi saamessa muuallakin tavattavaan rinnakkaisuuteen nomini *CVCē ~ verbi *CVCe̮-. Tosin koko sanueessa on vielä muitakin epäselvyyksiä, esim. miten selittyy psaa. fakŋát, siis ikään kuin < ksaa. *ve̮ŋā-? --J. Pystynen (lähetä viesti) 17. marraskuuta 2022 kello 19.33 (EET)

Tuo pohjoissaamen fagŋát (ei fakŋát!) on johdos, jonka á on supistumavokaali (mikä näkyy keskuskonsonantin ylipitkässä asteessa -gŋ-). Tämä johdos kuuluu samaan kirjallisuudessa vähän käsiteltyyn asentoverbityyppiin kuin saaPo čohkkát ~ saaE tjahkasjidh < *čokkāše̮- 'istua', ks. SAALS 5 -esitelmämme diasta 22–. --Juha Kuokkala (keskustelu) 17. marraskuuta 2022 kello 20.14 (EET)

Kas pahus, menin näköjään lukemaan nykyortografian mukaista asua ikään kuin se olisikin vanhaa (vaikka vokaaleista heti pitäisi nähdä toisin). OK, á siis on kokonaan osa johdinta, eli ei tästä enempää ongelmaa? --J. Pystynen (lähetä viesti) 17. marraskuuta 2022 kello 20.37 (EET)

Joo, kyllä tuo on aika selvästi alkuperäisen vartalovokaalin tilalle sellaisenaan liitetty johdin. Kyseinen asento- tai oloverbityyppi on pohjoissaamessa hyvin produktiivinen, eikä kyseistä johdosta näy edes kirjatun pohjoissaamen ulkopuolelta. Ainakin piitimen- ja inarinsaamessa kuitenkin esiintyy selvästi kantaverbin *ve̮ŋe̮- edustaja. --Juha Kuokkala (keskustelu) 17. marraskuuta 2022 kello 22.22 (EET)

Komin sanalle вöнь näkyy Sammallahti (1971, FUF 39: 78) esittäneen rinnastuksen samojedikieliin. --Sjunttila (keskustelu) 13. tammikuuta 2024 kello 22.55 (EET)