Etymologiadata:imsm:tüvi
*tüvi
Vastineet:
mksm. *tüvi < kksm. *tüwi < vksm. *tüŋǝ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tyvi (Agr henen tyuense ’hänen luokseen’; yl.) ’unteres, dickeres Ende (bes. eines Baumstammes)’, yhd. tyvipää, johd. tyvekäs, tyvikäs ’paksutyvinen; tanakka, vanttera’, tyve(h)iset (paik. Satak KSm EPohjanm ja ymp.) ’puimahäkin alle kertyneet (rukiin)jyvät’, tyvetä ’poistaa (tukista) laho tyviosa’
~ ink tüvi ’(puun, lyhteen) tyvi’ | ka tyvi ’tyvi, (puun, seipään, lyhteen tms.) alapää’, tyvetä (prs. tyvenöy) ’paksuta tyvestä; lähetä loppuaan, keskeytyä’ | ly ve t́üvi ’(puun, kasvavan viljan, airon jne.) tyvi’ | va tüvi ’(puun) tyvi’ | vi tüvi ’(puun, kasvin varren) tyvi’ | li te̮ʾu(v), tiʾu(v), vanh. tüʾu ’(puun, hirren, airon) tyvi’
~ ink tüvi ’(puun, lyhteen) tyvi’ | ka tyvi ’tyvi, (puun, seipään, lyhteen tms.) alapää’, tyvetä (prs. tyvenöy) ’paksuta tyvestä; lähetä loppuaan, keskeytyä’ | ly ve t́üvi ’(puun, kasvavan viljan, airon jne.) tyvi’ | va tüvi ’(puun) tyvi’ | vi tüvi ’(puun, kasvin varren) tyvi’ | li te̮ʾu(v), tiʾu(v), vanh. tüʾu ’(puun, hirren, airon) tyvi’
= tšerL təŋ, I tüŋ ’(puun) tyvi, (nenän, korvan) juuri; pohja, perusta, alku’ | votj diń, diŋ ’(puun, kasvin varren) tyvi’ | syrj din, di̮n ’(puun) tyvi; lähiseutu; (korvan) juuri’ | unk tő ’tyvi, runko, alaosa’. — Ks. myös tykö, jossa läheisyyttä ilmaisevia partikkeleita eri kielistä, sekä tynkä, tyynni ja tyyssija.
Lähdekirjallisuus:
- Gyarmathi 1799 Aff 167 (vi ~ unk)
- Ganander 1787 NFL 3 209a (sm ~ vi)
- Castrén 1845 EGTsch 73 (+ tšer)
- Kellgren 1847 Grundzüge 8 (sm ~ unk)
- Ahlqvist Suomi 1856 246 (~ tšuv)
- Budenz 1867 NyK 6 416 (+ li)
- MUSz 1873–81 227–29 (+ md votj syrj)
- VW 1 1874 113
- Kettunen 1943 SUST 86 153 (+ ve)
- Räsänen Vir 1947 168 (~ turk mong)
- FUV 1955 120 (sm ~ vi tšer votj syrj unk), 149 (~ alt)
- SKES 1975 1464–65 (+ ka ly va)
- TESz 3 1976 954
- FUV2 1977 133, 158
- MSzFE 1978 641–42
- UEW 1988 523–24
- Sammallahti 1988 UrLang 550
- EWUng 1995 1537