Etymologiadata:imsm:pii
*pii
Vastineet:
mksm. *pii < kksm. *piji < vksm. *piŋǝ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
pii2 (Martti n. 1580; yl.) ’hammasmainen uloke, piikki (esim. haravassa, kammassa, pirrassa) / Zahn, Zacke, Zinke’, yhd. selkäpii (Raam 1642) ’(alk. näkyvä) selkärangan nikamarivi’, rantapii (KSm, paik. Savo ja ymp.) ’rantaviiva’, johd. piittää ’varustaa piikeillä (harava, äes)’, piite (osin E- ja LaatKarj) ’sirpin t. sahan hammas’, ks. erikseen piikko, piitämä
~ ink pī ’(haravan, äkeen) piikki’, selkäpī ’selkäranka’ | ka pii ’(ahraimen, haravan, kamman) pii’, selkäpii ’selkäranka’ | ly pī ’(haravan, ahraimen) pii’, pīttädä ’hammastaa (sirppi)’ | ve pi, pī ’(haravan, pirran) pii’ | va pī ’(äkeen, haravan) pii’, seltšäpī ’selkäpii’ | vi pii ’(äkeen, kamman, pirran) pii’ | li pīgəz ’(kamman, pirran, haravan) pii’
~ ink pī ’(haravan, äkeen) piikki’, selkäpī ’selkäranka’ | ka pii ’(ahraimen, haravan, kamman) pii’, selkäpii ’selkäranka’ | ly pī ’(haravan, ahraimen) pii’, pīttädä ’hammastaa (sirppi)’ | ve pi, pī ’(haravan, pirran) pii’ | va pī ’(äkeen, haravan) pii’, seltšäpī ’selkäpii’ | vi pii ’(äkeen, kamman, pirran) pii’ | li pīgəz ’(kamman, pirran, haravan) pii’
= md pej ’hammas’ | tšerL pü, I püj id. | votj syrj piń ’hammas; (pirran, äkeen) pii’ | vogE päŋ, I L päŋk, P puŋk ’hammas’ | ostjI pöŋk, E P peŋk id. | unk fog ’hammas, (työkalun) pii’. Voi olla alk. sama sana kuin pii1, ks. tätä.
Lähdekirjallisuus:
- Lindström Suomi 1852 73 (sm ~ md tšer votj syrj vog ostj unk)
- Hunfalvy 1857 MNyszet 2 218 (+ vi)
- Budenz 1867 NyK 6 459 (+ li)
- MUSz 1873–81 524–26
- Kettunen 1922 LVeHA 2 8 (+ ve)
- Lehtisalo 1933 FUF 21 36 (pii1 samaa sgr sanuetta)
- E. Itkonen 1949–51 FUF 30 47 (sgr)
- Toivonen 1952 SUSA 56:1 13 (pii1 samaa sanuetta; sm-sam merk. ’piikivi’ alkuper.)
- *Hakulinen Kotis 1952 119–23 (+ ka ly va; sanan merkityksistä sm murteissa; pii1 = pii2 )
- FUV 1955 107–08
- SKES 1962 543–44
- T. Itkonen 1962 SUST 125 139–46 (+ lp biŋâl ’lyly’; vrt. pii1 )
- MSzFE 1967 208 (sgr)
- TESz 1 1967 935
- UEW 1988 382 (sgr; pii1 eri alkuperää)
- Sammallahti 1988 UrLang 547 (sgr; ei lp)
pii1 (Flor 1683; I- ja PSm) ’piikivi, limsiö; alkuaine Silicium / Feuerstein; Silicium’, yhd. piilukko, -hana ’pyssyn sytytysmekanismi, joka perustuu piikiven iskemään kipinään’, piilevä ’yksisoluinen, piihappoa sisältävä levä, Diatomaceae’, piimaa, piimulta ’piilevää sisältävä huokoinen maa’, piisiru jne.
~ ink pīkivi | ka pii, piikivi | va pī ’piikivi’ (vi koillmurt. piikivi todennäk. < sm)
~ ink pīkivi | ka pii, piikivi | va pī ’piikivi’ (vi koillmurt. piikivi todennäk. < sm)
= ? lpN biŋâl (Pi Lu In Ko Kld T) ’kova puuaines (lengon puun alapuolella), lyly’ || samJr päe ’kivi; lasi(pullo), posliini; vuori’ | Jn fu ’kivi’ | T fála | slk pǖ id. | Km pi ’kivi, malmi; piikivi’ | Kb pi ’kivi’ | M hilä | Taigi hyla ’kallio’. — Voi olla alk. sama sana kuin pii2 (ks. tätä), merk. ’(pii)kivi’ edustaisi tällöin alkup. kantaa, josta myöhemmin on kehittynyt sgr taholla tavattava merk. ’hammas’. Mikäli sanueet ovat erillisiä, voi tässä main. lp sana kuulua (epävarmana vastineena) kumpaan ryhmään tahansa, joskin merk:n kehitys ’lyly’ < ’(pii)kivi’ on luontevampi kuin ’lyly’ < ’hammas’. Ilman lp sanaa ims-sam lähtömuodoksi voidaan olettaa myös *pijV, lp edellyttää vksm muotoa *piŋe. Sam sanoihin vrt. myös jukag pie ’kivi; kallio, vuori’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 144 (sm ~ va)
- Paasonen 1907–09 FUF 7 21 (sm ~ sam; vrt. jukag)
- Toivonen 1952 SUSA 56 13 (pii2 samaa sanuetta; sm-sam merk. ’piikivi’ alkuper.)
- FUV 1955 49 (sm ~ ka va ? sam; mahd. sama sana kuin pii2 )
- SKES 1962 544 (vi murt. ? < sm; ilm. sama sana kuin pii2 )
- T. Itkonen 1962 SUST 125 139–46 (+ lp; vrt. pii2 )
- UEW 1988 378 (sm ? ~ sam; < *pije)