Etymologiadata talk:imsm:repi-

Ieur *Hreup

Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:repi-/th:

Onkohan tätä sanuetta missään viimeaikaisessa yhdistetty indoeurooppalaiseen sanueeseen *Hreup-, jota edustaa ainakin kantairanin *Hraup- 'to tear, break; to suffer from pain' (Cheung 2007: 195–96)? Tämä asia tuli mieleen sattumalta Cheungin kirjaa selatessa, ja huomasin, että ilmeisesti tämän rinnastuksen on tehnyt H. Sköld vuonna 1927 (FUF 18), joskin hän käsittelee sanoja nimenomaan indouralilaisena perintönä, ja hieman sekavasti vertaa uralilaista sanaa myös muihin ieur. verbeihin. SSA:sta löytyy viite Jokeen (1973), joka ei kyllä *repi-sanuetta kovinkaan perusteellisesti käsittele. Nähdäkseni rinnastus olisi mahdollista elvyttää indoeurooppalaisen (arjalaisen) lainaetymologian muodossa. Arjalainen sanue olisi merkityksensä puolesta lähellä ainakin itämerensuomen merkityksiä (joskin aika laaja merkityskirjo on sanan jatkajilla iranilaisissa kirjakielissä). Tavallaan verbi 'repiä' voi kuulostaa vähän turhalta lainasanalta, mutta ainakin itämerensuomessa sanalla on aika laajalti merkityksiä (esim. karjalassa 'repiä rikki; raastaa, raadella; kiskoa', esim. "(karhu) repit koko karjan!", ks. KKS s.v. repie), ja kyllähän tällaisia tuhoamiseen ja tappamiseen liittyviä verbejä on lainattu muitakin. Jos kyseessä olisi hyvin vanha laina, substituutio olisi sama kuin sanassa *rep-oi, jonka arjalaisessa lähtömuodossa siis myös on ollut diftongi *eu (ew), ja uralilaisella taholla sitten *ep eikä *ewp.

(En nyt jostain syystä saa tätä sivua toimimaan kunnolla, joten en tiedä näkyykö allekirjoitus vai ei.) --Sholopainen

Hyvä huomio. Lähin *e-aste löytyy heti germaanista: *reufan- > eng. reave, isl. rjúfa ym. Vartalovokaali kaipaisi kyllä taas selitystä hieman samoin kuin äsken keskustellussa tohtia-tapauksessa. Saamen ja passiivijohdoksen *repede- > repee (repeää) nojalla tässä selvästi on jo alkuperäinen *e-vartalo. Koivulehto on esittänyt e-vartaloisuuden olleen yleistä vanhoissa konsonanttiyhtymällisissä lainoissa (mm. *virci tai *kaski), mutta tämä ei kai tulisi kyseeseen jos *wp on yksinkertaistettu jo lainatessa. --J. Pystynen (lähetä viesti) 27. lokakuuta 2020 kello 01.15 (EET)

Joo, germaani olisi toki mahdollinen, tai ehkä suorastaan todennkäinen, lainanantajataho, jos levikki on vain imsm + saa. En oikein osaa vartalovokaalista tässä vaiheessa sen tarkemmin kommentoida. Tietysti jos löytyisi hyviä rinnakkaistapauksia samantyyppisistä e-vartaloisista lainoista (muista kuin konsonanttiyhtymällisistä), lisäisi se lainaetymologian uskottavuutta.

Sinänsä kiinnostavaa, että Koivulehdon 2016 etymologia sanalle *savu (← germ. *stauba-) vaatii samantyyppisessä tapauksessa toisenlaista yksinkertaistusta, eli siis pelkkä *w. --Sholopainen