Etymologiadata:imsm:turpëda
*turpëda
Vastineet:
- Suomi: turpea
- Karjala: turpie
- Vepsä: turbota⇐
- Vatja: turpõa
- Pohjoisviro: turbuma⇐
- Eteläviro: turbuma⇐?
- Liivi:
mksm. *turpëda (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
turpea (JuslP, Gan 1787; laajalti häm- ja itämurt. Pohjanm Peräp) ’pöhöttynyt, paksu / aufgedunsen, geschwollen, dick’, murt. myös ’täyttävä (ateria), kylläinen (olo); tuuhea, tiheä (kasvusto)’, turvota (1771) ’paisua, paksuta’, turpoa (Jusl 1745), turpua (Kain KPPohjanm Peräp, paik. muuallakin) ’turvota’, turvottaa, turvoksissa
~ ink turpia ’tiheä, paksu’, turpohua, turpōssa ’turvota’, turvottā ’turvottaa (puuastioita)’ | ka turpie ’turvonnut, paksu, lihava; tuuhea, tiheä; runsas, suuri; varakas (talo); riittoisa, täyttävä (ateria)’, turvota ’turvota, paisua (puu vedessä); paksuta; tulla raskaaksi; vaurastua (talo); pilvistyä (sää, taivas)’ | ly turbed ’turpea, tuuhea’, turbota (prs. turbonou) ’turvota’, turboittada ’turvottaa (astiaa vedessä)’ | ve turbota (prs. turbtab) ’turvota’, turbotada ’turvottaa’, turpte̮ińe ’turpea, lihava’ | va turpe̮a ’turpea, pullea, paksu’, turvota (prs. turpōn) ’turvota, paisua, tihetä’ | vi (murt.) turb, turd ’kostea (puu), turvonnut’, turbuda, turduda ’kostua; turvota’, turvutada, turrutada ’turvottaa puuastioita’ (sm > lpIn turbođ ’turvota’).
~ ink turpia ’tiheä, paksu’, turpohua, turpōssa ’turvota’, turvottā ’turvottaa (puuastioita)’ | ka turpie ’turvonnut, paksu, lihava; tuuhea, tiheä; runsas, suuri; varakas (talo); riittoisa, täyttävä (ateria)’, turvota ’turvota, paisua (puu vedessä); paksuta; tulla raskaaksi; vaurastua (talo); pilvistyä (sää, taivas)’ | ly turbed ’turpea, tuuhea’, turbota (prs. turbonou) ’turvota’, turboittada ’turvottaa (astiaa vedessä)’ | ve turbota (prs. turbtab) ’turvota’, turbotada ’turvottaa’, turpte̮ińe ’turpea, lihava’ | va turpe̮a ’turpea, pullea, paksu’, turvota (prs. turpōn) ’turvota, paisua, tihetä’ | vi (murt.) turb, turd ’kostea (puu), turvonnut’, turbuda, turduda ’kostua; turvota’, turvutada, turrutada ’turvottaa puuastioita’ (sm > lpIn turbođ ’turvota’).
Deskr. sanue, joka kuulunee takavok. varianttina siihen runsaaseen sgr pesyeeseen, josta ks. s.v. tyrmätä ja tyrä1, tyrä2; tähän voivat kuulua lisäksi mdE toroźems, M torə̑źəms ’turvota, paisua’ (sm vartaloaineksen tyr- mahd. vastineet votj syrj ti̮r ’täysi’ sopivat äänt. myös tähän) sekä sm turpa1 etäsukuk. vastineineen. Ks. myös turri, tursuta sekä turta.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 156 (sm ~ va)
- VW 1 1874 126 (+ vi; ~ tursua jne.)
- Paasonen 1909 MdChr 144 (sm ~ md)
- Wiklund 1919 MO 13 73 (vrt. tyrmeä jne.)
- Kettunen 1922 LVeHA 1 11, 57, 2:24 (+ ve)
- Wichmann 1923–24 FUF 16 206 (+ ka, votj tordi̮ni̮ ’turvota’)
- SKES 1975 1426–27 (+ ly)
- T. Itkonen Vir 1983 223 (omap. uusi perusvartalo)
- LpIn 3 1989 328 (sm > lpIn)
Etymologiadata:imsm:turpëda/th