Etymologiadata:imsm:turta

*turta

Vastineet:

• Suomi: turta
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja: turta
• Pohjoisviro: turd
• Eteläviro: ?
• Liivi: turdõ⇐

mksm. *turta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

turta (Ljungo 1601; itämurt. Pohjanm ja ymp.) ’tunnoton, puutunut / gefühllos, steif, eingeschlafen (Gliedmaße)’, vanh. ja murt. myös ’hedelmätön t. laho (puu; Ljungo); vettynyt, sinistynyt, sitkistynyt (puu); mauton, raaka, puolikypsä (ruoka)’, turto (Jusl 1745) ’kaatunut, laho (puu)’, turra ’puutunut, tunnoton’, turtua, turruttaa ’tehdä tunnottomaksi; antaa (päre)puiden vettyä ja sitkistyä’
~ ink turra ’kuoleutunut, tunnoton; laho, kuiva (puu)’ | ka turto ’keloutuva (puu)’ (harv., ? < sm) | va (Must) turassiza ’turtana’, (Tsv) turtu- ’puutua, kangistua’ (? < sm) | vi turd (g. turra) ’puolikuiva, kostea; paisunut, turvonnut (puuastia); tunnoton’, turduda ’kuivahtaa; paisua, turvota’ | li turdə (prs. turdəb) ’mädäntyä, lahota’

?= tšerL turtaŋγam, I turtam ’jäykistyä, kovettua’.

Liittyy, ainakin sekundaaristi, s.v. turpea main. sanojen yhteyteen: elleivät ole samaa alkuperää, ovat ne ims:ssa ainakin vaikuttaneet toistensa merkityksiin; mahd. suorastaan tyrä¹, tyrä² sanueen takavok. variantti. — Myös germ alkuperää on esitetty: ims turta < germ *sturđa- (mn storð ’ruoho; nuori puu’), jonka toista ablaut-astetta edustaa germ *sterđia- (mn stirðr ’jäykkä, kankea, raskas’).

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 195 (sm ~ vi)
• Genetz 1890 Partikk 152 (sm ~ va)
• Wichmann 1923–24 FUF 16 207 (sm ~ tšer, syrj turalni̮ ’kangistua’)
• Kettunen 1938 LivW 441 (+ li)
• E. Itkonen 1946 FUF 29 266 (sm ~ lpKo tordad ’tiivistyä (puuastia)’, tšer)
• SKES 1975 1430 (+ ka va (Tsv; < sm); ? ~ tšer, vrt. tyrtyä)
• Koivulehto 1979 JuhlakFromm 151–52 (< germ)
• UEW 1988 801 (sm vi ? ~ tšer)
• Koponen 1998 SUST 230 55 (turtua v:n tyrtyä takavok. variantti)

[turta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:turta