Etymologiadata:imsm:tursu-
*tursu-
Vastineet:
- Suomi: tursua
- Karjala: tursota
- Vepsä: turžotada
- Vatja: turzottunnu
- Pohjoisviro: tursuma
- Eteläviro: ?
- Liivi:
mksm. *tursu- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tursuta (Gan 1787; I- ja PSm) ’pursuta, valua, vuotaa, kiehua (yli); itkeä tuhertaa, turskua / (hervor)sprudeln, -quellen, fließen, (über)kochen; leise weinen, schluchzen’, tursua ’pursuta, valua yli (Savo ja ymp.); turvota (InkVi)’, paik. murt. myös tursasuu ’paksu-, töröhuulinen’, tursake ’turjake’, tursallaan ’turvoksissa’
~ ka tursota ’turvota, paisua; jurottaa, mutristaa’ | ve turze̮ (g. turske̮n) ’turvotus, pöhö’: turske̮s ’turvoksissa’, turzotada ’turvottaa’, turzota ’äkämystyä’ | va turzottua ’turvota’ | vi tursuda ’turvota, pöhöttyä’, turtsuda ’pursuta; tyrskiä; itkeä niiskuttaa’, turtsatada ’purskahtaa (nauruun t. itkuun)’.
~ ka tursota ’turvota, paisua; jurottaa, mutristaa’ | ve turze̮ (g. turske̮n) ’turvotus, pöhö’: turske̮s ’turvoksissa’, turzotada ’turvottaa’, turzota ’äkämystyä’ | va turzottua ’turvota’ | vi tursuda ’turvota, pöhöttyä’, turtsuda ’pursuta; tyrskiä; itkeä niiskuttaa’, turtsatada ’purskahtaa (nauruun t. itkuun)’.
Deskr. sana, joka liittyy onomat. v:iin turista sekä toisaalta s.v. turpea main. ’paksu’ merkityksisten sanojen yhteyteen. Ks. myös turskua, pursua. — Sm tursa (Gan; paik. hämmurt. KPohjanm) ’turpa, naama; kärsä’ lienee kontam. turpa1 + tirsa.
Lähdekirjallisuus:
- SKES 1975 1428 (s.v. tursa ’kuono; töröhuuli’; sm ~ ka tursoi, tursakko, ve turzota), 1429–30 (s.v. tursuta; sm ~ ka ve vi)