| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| NES 2004: s.v. toivoa
|
|
|
|
|
= ?saaP doaivut 'toivoa; luulla, arvella' (ellei ← sm) ← ar *dāiva-, vrt. mia daiva- ’jumalilta tuleva, jumalallinen, taivaallinen t. kohtalosta riippuva’ (Koivulehto, esitelmä, SUS 2003)
|
|
| Vainik 2014 ESUKA: 151
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Kuolemaan ja uskontoon liittyviä arjalaislainoja ovat marras, peijaat, taivas ja toivoa.
|
| Kuokkala 2018 UH: 32
|
x |
|
x |
|
Tarkennus: = ?saaP doaivut 'toivoa; luulla, arvella', ?Ki тыввэ, ?T ti̮vvad 'haluta, aikoa'(elleivät ← sm) ← ar
|
Itäsaamen epäsäännöllinen äänne-edustus saattaa johtua apuverbin lausepainottomuudesta. Verbi lienee laajalevikkisenä nominikorrelaattia toivo vanhempi.
|
| Holopainen 2019: 281–2
|
x |
|
+ |
|
Tarkennus: = ?saa ← kar / kir *daywa- / *dāyw(y)a- > mia devá-, daíva-, dáivya- (→ taivas
|
Eri vokaalisubstituutiot sanoissa taivas ja toivoa on hankala selittää esim. kronologisista eroista, mutta toinen niistä (toivoa?) saattaa palautua vrddhi-muotoon *dāywa- (< kie *dēywo-), t. syynä voi olla sananpainon vaihtelu; toisaalta vrt. voi < kur *waji, jossa tosin syynä labiaalistumiseen saattoi olla *w-.)
|
| AABLUS 2022: 30–1
|
x |
x |
|
-
|
Vastaan
|
Verbi tuskin voi lainautua adjektiivista, joten suppealevikkisempi nomini toivo tulisi selittää sen kantasanaksi. Tällöin saamen verbin on Kuokkalan mukaan oltava ims lainaa. Labiaalivartaloisena toivo ei kuitenkaan voi suoraan palautua ar lainaan. Merkityksen voi palauttaa ar sanueen laajaan semanttiseen kirjoon.
|
