Etymologiadata:imsm:toivo-
*toivo-
Vastineet:
- Suomi: toivoa
- Karjala: toivuo
- Vepsä: toivotada
- Vatja: tõivoa
- Pohjoisviro: tõotama
- Eteläviro: too(vo)tama
- Liivi: tõitõ
mksm. *toivo-tta- < kksm. *tojwo- < vksm. *tojwa-w- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
toivoa (Agr; laajalti murt.) ’haluta hartaasti; toivottaa / hoffen; jmdm. etw. wünschen’, merk. myös ’luulla (vanh. kiel.; murt. harv.); luvata, ennustaa (paik. kaakkmurt. Kain Länsip Verml)’, toivo vanh. kiel. myös ’luulo’, toivottaa (Agr), toive, toivomus, toiveikas, toivoton, yhd:n alkuosana toivio-: toivioretki ’pyhiinvaellus’
~ ink toivoja ’toivoa; ennustaa, tietää’ | ka toivuo ’luvata; luulla, arvella, uskoa; toivoa, suoda’, toivottoa ’luvata; luulla, arvella; toivoa, toivottaa; ennustaa, aavistaa’, toivo ’lupaus; luulo, usko, luottamus; toivo, toive; taju, tajunta’, toive(h) ’lupa; lupaus’ | ly toivottada ’luvata’, toivotez ’lupaus(pyhimykselle, Jumalalle)’ | ve toivotada ’luvata’, toivotuz ’lupaus’ | va (Kukk) (< ink) toivoa ’toivoa, ennustaa’ | vi tõotada ’(juhlallisesti, pyhästi) luvata’ (murt. toivuda ’toivoa pahaa, kirota’ < sm) | li teitə ’luvata’, tēitəks ’lupaus’
~ ink toivoja ’toivoa; ennustaa, tietää’ | ka toivuo ’luvata; luulla, arvella, uskoa; toivoa, suoda’, toivottoa ’luvata; luulla, arvella; toivoa, toivottaa; ennustaa, aavistaa’, toivo ’lupaus; luulo, usko, luottamus; toivo, toive; taju, tajunta’, toive(h) ’lupa; lupaus’ | ly toivottada ’luvata’, toivotez ’lupaus(pyhimykselle, Jumalalle)’ | ve toivotada ’luvata’, toivotuz ’lupaus’ | va (Kukk) (< ink) toivoa ’toivoa, ennustaa’ | vi tõotada ’(juhlallisesti, pyhästi) luvata’ (murt. toivuda ’toivoa pahaa, kirota’ < sm) | li teitə ’luvata’, tēitəks ’lupaus’
= lpN doaiˈvot (E U Pi Lu In Ko) ’toivoa; arvella, luulla’, doaiˈvo ’toivo, odotus (N Pi Lu In); lupaus (U)’ (lp mahd. < sm).
Sana on myös vanha hn. sm Toivo (1440), Toivottu, ka Tojvet (»Toivettu» 1447), vi Toyes (»Toives» 1342), li Huwedoywo (»Hyvätoivo» n. 1330).
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 511 (sm ~ lp)
- Ahrens 1843 GrEhstn 129 (+ vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 108 (+ ve)
- Thomsen 1890 BFB 54 (+ li)
- Setälä 1912–14 FUFA 12 120 (+ ka)
- Paasonen 1917 Beiträge 284–85 (lp < sm)
- Turunen 1949 KalSk 299 (+ ly)
- E. Itkonen 1960 LpChr 98 (lp luult. < sm)
- SKES 1975 1329–30 (vi murt. < sm; lp ? < sm)
- Häkkinen 1987 ES 329
- T. Itkonen 1997 FUF 54 245 (sm ~ lp)
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| LLp 1780: s.v. tåiwo | = saa[P] doaivu 'toivo; luulo' |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| NES 2004: s.v. toivoa | = ?saaP doaivut 'toivoa; luulla, arvella' (ellei ← sm) ← ar *dāiva-, vrt. mia daiva- ’jumalilta tuleva, jumalallinen, taivaallinen t. kohtalosta riippuva’ (Koivulehto, esitelmä, SUS 2003) | |||||
| Vainik 2014 ESUKA: 151 | + | Puolesta | Kuolemaan ja uskontoon liittyviä arjalaislainoja ovat marras, peijaat, taivas ja toivoa. | |||
| Kuokkala 2018 UH: 32 | x | x | Tarkennus: = ?saaP doaivut 'toivoa; luulla, arvella', ?Ki тыввэ, ?T ti̮vvad 'haluta, aikoa'(elleivät ← sm) ← ar | Itäsaamen epäsäännöllinen äänne-edustus saattaa johtua apuverbin lausepainottomuudesta. Verbi lienee laajalevikkisenä nominikorrelaattia toivo vanhempi. | ||
| Holopainen 2019: 281–2 | x | + | Tarkennus: = ?saa ← kar / kir *daywa- / *dāyw(y)a- > mia devá-, daíva-, dáivya- (→ taivas | Eri vokaalisubstituutiot sanoissa taivas ja toivoa on hankala selittää esim. kronologisista eroista, mutta toinen niistä (toivoa?) saattaa palautua vrddhi-muotoon *dāywa- (< kie *dēywo-), t. syynä voi olla sananpainon vaihtelu; toisaalta vrt. voi < kur *waji, jossa tosin syynä labiaalistumiseen saattoi olla *w-.) | ||
| AABLUS 2022: 30–1 | x | x | - | Vastaan | Verbi tuskin voi lainautua adjektiivista, joten suppealevikkisempi nomini toivo tulisi selittää sen kantasanaksi. Tällöin saamen verbin on Kuokkalan mukaan oltava ims lainaa. Labiaalivartaloisena toivo ei kuitenkaan voi suoraan palautua ar lainaan. Merkityksen voi palauttaa ar sanueen laajaan semanttiseen kirjoon. |
EVE:n sana-artikkeli
Morfologialtaan hieman erikoinen tapaus on substantiivi toivo. Onkohan tämän ja verbin toivoa taustalla ollut vanhempi yhteinen kanta *toiva-, vai onko tämä takaperoisjohdos jostain jatkojohdoksesta kuten toivottaa tai toivomus? --J. Pystynen (lähetä viesti) 7. kesäkuuta 2021 kello 20.02 (EEST)