Etymologiadata:imsm:toivo-
*toivo-
Vastineet:
- Suomi: toivoa
- Karjala: toivuo
- Vepsä: toivotada
- Vatja: tõivoa
- Pohjoisviro: tõotama
- Eteläviro: too(vo)tama
- Liivi: tõitõ
mksm. *toivo-tta- < kksm. *tojwo- < vksm. *tojwa-w- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
toivoa (Agr; laajalti murt.) ’haluta hartaasti; toivottaa / hoffen; jmdm. etw. wünschen’, merk. myös ’luulla (vanh. kiel.; murt. harv.); luvata, ennustaa (paik. kaakkmurt. Kain Länsip Verml)’, toivo vanh. kiel. myös ’luulo’, toivottaa (Agr), toive, toivomus, toiveikas, toivoton, yhd:n alkuosana toivio-: toivioretki ’pyhiinvaellus’
~ ink toivoja ’toivoa; ennustaa, tietää’ | ka toivuo ’luvata; luulla, arvella, uskoa; toivoa, suoda’, toivottoa ’luvata; luulla, arvella; toivoa, toivottaa; ennustaa, aavistaa’, toivo ’lupaus; luulo, usko, luottamus; toivo, toive; taju, tajunta’, toive(h) ’lupa; lupaus’ | ly toivottada ’luvata’, toivotez ’lupaus(pyhimykselle, Jumalalle)’ | ve toivotada ’luvata’, toivotuz ’lupaus’ | va (Kukk) (< ink) toivoa ’toivoa, ennustaa’ | vi tõotada ’(juhlallisesti, pyhästi) luvata’ (murt. toivuda ’toivoa pahaa, kirota’ < sm) | li teitə ’luvata’, tēitəks ’lupaus’
~ ink toivoja ’toivoa; ennustaa, tietää’ | ka toivuo ’luvata; luulla, arvella, uskoa; toivoa, suoda’, toivottoa ’luvata; luulla, arvella; toivoa, toivottaa; ennustaa, aavistaa’, toivo ’lupaus; luulo, usko, luottamus; toivo, toive; taju, tajunta’, toive(h) ’lupa; lupaus’ | ly toivottada ’luvata’, toivotez ’lupaus(pyhimykselle, Jumalalle)’ | ve toivotada ’luvata’, toivotuz ’lupaus’ | va (Kukk) (< ink) toivoa ’toivoa, ennustaa’ | vi tõotada ’(juhlallisesti, pyhästi) luvata’ (murt. toivuda ’toivoa pahaa, kirota’ < sm) | li teitə ’luvata’, tēitəks ’lupaus’
= lpN doaiˈvot (E U Pi Lu In Ko) ’toivoa; arvella, luulla’, doaiˈvo ’toivo, odotus (N Pi Lu In); lupaus (U)’ (lp mahd. < sm).
Sana on myös vanha hn. sm Toivo (1440), Toivottu, ka Tojvet (»Toivettu» 1447), vi Toyes (»Toives» 1342), li Huwedoywo (»Hyvätoivo» n. 1330).
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 511 (sm ~ lp)
- Ahrens 1843 GrEhstn 129 (+ vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 108 (+ ve)
- Thomsen 1890 BFB 54 (+ li)
- Setälä 1912–14 FUFA 12 120 (+ ka)
- Paasonen 1917 Beiträge 284–85 (lp < sm)
- Turunen 1949 KalSk 299 (+ ly)
- E. Itkonen 1960 LpChr 98 (lp luult. < sm)
- SKES 1975 1329–30 (vi murt. < sm; lp ? < sm)
- Häkkinen 1987 ES 329
- T. Itkonen 1997 FUF 54 245 (sm ~ lp)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Lindahl & Öhrling 1780 LL: 511 | = saa |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| NES 2004: s.v. toivoa | ← ar *dāiva-, vrt. mint daiva- ’jumalilta tuleva, jumalallinen, taivaallinen tai kohtalosta riippuva’ (Jorma Koivulehto, esitelmä Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa 2003) |
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Morfologialtaan hieman erikoinen tapaus on substantiivi toivo. Onkohan tämän ja verbin toivoa taustalla ollut vanhempi yhteinen kanta *toiva-, vai onko tämä takaperoisjohdos jostain jatkojohdoksesta kuten toivottaa tai toivomus? --J. Pystynen (lähetä viesti) 7. kesäkuuta 2021 kello 20.02 (EEST)