EVE:toivoa

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *toivo- >

  • suomen toivoa
  • karjalan toivuo
  • vepsän toivotada
  • vatjan tõivoa
  • viron tõotama
  • eteläviron too(vo)tama
  • liivin tõitõ

Merkitykset

karjala, vatja, liivi

Verbin toivo- vastineilla on varsin moninaisia merkityksiä: nykysuomessa tavataan lähinnä 'haluta hartaasti' ja 'toivottaa', mutta murteissa tavataan myös merkitykset 'luulla; luvata, ennustaa'. Samantyyppisiä merkityksiä tavataan myös karjalassa: 'luvata; luulla, arvella, uskoa' sekä inkeroisessa: 'toivoa; ennustaa, tietää'. Lyydin, vepsän, viron, eteläviron ja liivin vastineiden merkitys on nimenomaan 'luvata'.

Johdos toivo esiintyy suomen lisäksi karjalassa, jossa merkitys on 'lupaus; luulo, usko, luottamus; toivo, toive; taju, tajunta'. Karjalassa esiintyy myös suomen johdosta toive vastaava johdos toiveh, jonka merkitys on 'lupa; lupaus'.

Alkuperä

Kantasuomen sanalla on mahdollinen vastine saamelaiskielissä: pohjoissaamen doaivut 'toivoa; ajatella, olettaa' on itämerensuomalaisten sanojen tarkka äänteellinen vastine (sana tavataan useimmissa saamelaiskielissä, lukuunottamatta kiltinän- ja turjansaamea). Saamen sanaa on kuitenkin pidetty myös itämerensuomalaisena lainana.

Alkujaan kantasuomen tai länsiuralin sana on mahdollisesti lainaa kanta-arjan sanasta *dāiva-, jota edustaa muinaisintian daiva- ’jumalilta tuleva, jumalallinen, taivaallinen tai kohtalosta riippuva’. Jos lainaselitys on oikea, on luultavaa että merkityset kuten 'ennustaa' ja 'luvata (pyhästi)' ovat varhaisia. Kanta-arjasta on myös vaikeaa esittää selvää lähtömuotoa, josta kantasuomen verbi olisi lainattu.