Etymologiadata:imsm:sanka
*sanka
Vastineet:
mksm. *sanka < kksm. *sanka < vksm. *śanka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ink saŋka ’heinäsuovan keskellä oleva tukiseiväs’, saŋko id. | va saŋka ’(vasun, ämpärin, kiulun) sanka; koukku’ | vi sang (g. -a) ’sanka, kannin, ripa; määrly’, murt. sang (g. -u) ’ämpäri’ (sm > lpN saŋˈga ’heinäsuovan tukipuu; lypsinkiulun kädensija’)
- Ganander 1787 NFL 3 15a (sanka, sanko ~ vi)
- Weske 1890 SFKO 163 (hanko, vi sang, mdE śango < liett szanku, sl sonkŭ)
- Anderson 1893 Wandl 209 (sm hanka, -o, sanka, -o ~ md śango, t́śanga tuskin lainaa, vaikka muistuttavatkin monia ieur sanoja, kuten m-int śankú)
- Mikkola 1894 SUST 8 15–16 (Wesken liett po. m-int; sm sanka, vi sang ei kuulu tähän)
- Munkácsi 1901 ÁKE 565 (sm vi sanka, hanka < ieur)
- SKES 1969 966 (ims sana, + ka va; sm > lp)
- Koivulehto 1983 SUSA 78 114 (ims ~ md; < ieur, vrt. germ sanskr)
- Keresztes 1986 MdKons 2 130 (sm ~ md; < ieur)
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Munkácsi 1901: 565–6 | + | + | = ers сянго, mkš ćanga 'hanko, talikko' ← ie > mia śaṇkú- 'puunaula, tappi, paalu', mksl сѫкъ 'oksa, vesa' | |||
| Koivulehto 1983 SUSA: 114 | + | + | + | Tarkennus: = md < vksm *śaŋka (~ *ćaŋka) ← kie *ḱanku- (~ *ḱanko) > mia, kymr cainc 'oksa, haara', (kge *hanhu- (~ *hanha) >) msk hár 'veneen hanka, tullo; haikala', ru hå 'vaneen hanka; lahti', mksl | lainattu asusta, jossa vielä palataaliklusiili | |
| Holopainen 2019: 247 | - | + | Vastaan | Lainat, joissa kie *ḱ ~ ur *ć ~ *ć, ovat yleisesti osoitettavissa muutoksen kie *ḱ > kar / kbsl *ś jälkeisiksi | ||
| Holopainen 2021 SUSA: 288 | - | + | Tarkennus: ? = md ? ← kbsl *śanku- > lt [at]šankė ['koukku, väkänen; nuotan povi'], vrt. mia | Derksen (2015) palauttaa bsl–kar kantaan kie *o:n, joka oli paljon *a:ta yleisempi, muttei edustu → ims md a |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Katz 1990: 24 | + | ← kge *stangō, vrt. msk stǫng, mysa stanga 'tanko' | Vanhimmissa lainoissa ge *st- → ims s- | |||
| LÄGLOS III 2012: s.v. sanko | + | + | - | Tarkennus: ? ← kge *stangō t. (>) ksk *stangu > msk, mru stang, mysa | Semanttisesti sopiva. Hyväksyttävissä, mikäli mordvan vastine hylätään | |
| Holopainen 2019: 247 | - | Vastaan | kge *st- ei → md *ś- |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Holopainen 2019: 245, 247 | + | + | = ers сянго, mkš ćanga 'hanko, talikko' < *ćanka ← kar *ćanku- > mia śaṇkú- 'puunaula, tappi, paalu', mksl сѫкъ 'oksa, vesa' | Lainat, joissa kie *ḱ ~ ur *ć ~ *ć, ovat yleisesti osoitettavissa muutoksen kie *ḱ > kar / kbsl *ś jälkeisiksi. Lainautunut myös → saa ja → unk mns [ks. näitä]; lähtömuoto < kie *ḱonku- | ||
| Holopainen 2021 SUSA: 288 | + | + | Puolesta | Lainan oltava muutoksen kie *o > kbsl kar *a jälkeinen. koska Derksen (2015) palauttaa bsl–kar kantaan kie *o:n, joka oli paljon *a:ta yleisempi, muttei edustu → ims md a. Lähtömuoto ~ lt atšankė ['koukku, väkänen; nuotan povi']; md todnäk ← ar |
EVE:n sana-artikkeli
Mordvan vastine
Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:sanka/th:
Tuo mahdollinen mordvan vastine askarruttaa: siinä on mokšassa epäselvä affrikaatta, Koivulehto itse mainitsee rinnakkaistapauksena sanan sotka vastineet, ja pitää tätä affrikaattaa mordvan perintösanastossa siis ongelmattomana. Aika vähän on kuitenkaan esimerkkejä *ś:n kehittymisestä affrikaataksi mokšassa, Keresztesin (1986, 1987) aineistossakin on vain ihan muutama esimerkki, ja hän itsekin kiinnittää huomiota näiden sanojen vähäisyyteen ja epämääräisyyteen. Häkkinen (NES) mainitsee puolestaan, että mordvan vastine on merkityksensä ('heinähanko') puolesta 'epävarma'.
Jos mordvan vastineen hylkää (se voisi periaatteessa olla erillinen arjalaislaina, joskin sama affrikaattaongelma säilyy tässäkin selityksessä), ei olisi mitään estettä pitää kantasuomen sanaa germaanisena lainana. Merkityksen puolesta germaaninen alkuperä olisi kai hiukan todennäköisempi, koska arjalainen sana merkitsee nimenomaan jonkinlaista tappia tai naulaa, ja ainakin nykysaksan Stange merkitsee mm. riukua ja puomia, siis ehkä lähempänä itämerensuomesta tavattuja merkityksiä ('kantoripa' ym.). Toisaalta sen verran laajoja ja epätarkkoja nuo merkitykset ovat joka taholla, että pelkän merkityksen puolesta on nähdäkseni vaikea vakuuttavasti hylätä kumpaakaan esitetyistä lainaetymologioista. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 28. tammikuuta 2021 kello 22.30 (EET)
- MWB:stä mokšan murreasuja katsoessa muitakin sekundäärin oloisia ć-tapauksia löytyy kuin Keresztesin mainitsemat, esim. ćatka 'hiili' (~ er śatko), ćifks 'kaulus' (~ er śiveks; ksm. *sepä, jne.). Affektiselitys ei liene mahdoton mutta olisi kyllä vaikea vahvistaa tai kumota. ś ~ ć-vaihtelu lisäksi näyttää olevan aika yleistä turkkilaislainoissa, ja näissä joskus toisinkin päin, esim. er ćibiľik ~ mk śibľək 'uudin', er ćoko ~ mk śoka 'tupsu, hapsu'. Tämä tuntuisi viittaavan siihen suuntaan, että kantamordvassa ć- oli oikeastaan ainakin sananalkuisena vielä mahdoton ja on vasta myöhemmin levinnyt erinäisissä laina- ja deskriptiivisanoissa.
- En osaa muodostaa mielipidettä, auttaako tai selventää tämä rinnastusten uskottavuutta mihinkään tiettyyn suuntaan. Sen sijaan heitän seuraavan huomion: Kroonen ei katso germaanin sanalla olevan uskottavaa ieur. etymologiaa, mutta asu *stangō voisi olla < esigerm. *tsangā ja tämä taas sitten päin vastoin lainaa juuri arjalaislainaselityksenkin edellyttämästä vksm. asusta *ćaŋka-. --J. Pystynen (lähetä viesti) 8. marraskuuta 2022 kello 23.12 (EET)
Eteläviron vastine
Vastine suffiksinvaihdon kautta näyttää olevan võron tśank 'koukku, nokka, talikko' < ksm *cankkoi. Kantasuomen rekonstruktion pitäisi siis olla *canka.
Mainittua germaanista sanaa tulee merkitykseltänsä lähelle suoman itämurteitten ja inkeroisen 'heinäsuovan tukipuu, heinäseiväs', mutta se taas eroaa muun itämerensuomen kaarevien kädensijojen ja kantovälineitten merkityksistä niin suuresti, että tulkitsisin sen erilliseksi germaaniseksi lainaksi.
Liettuan [at]šankė 'koukku, väkänen; nuotan povi' tarkoittaa nimen omaan kaarevia, koukkumaisia asioita, ja samaan merkityskenttään sopii myös mordvalaiskielten 'heinähanko', vrt. *hanka ja võron vastineen merkitystä 'talikko'. Ksm *canka < *ćaŋka mordvan vastineineen on siis varmaankin laina samasta sanueesta kuin balttilaislaina *hanka, mutta aiemmasta, kantabaltoslaavilaisesta muodosta, jonka vartalo oli *śank-. Lähtömuodon pääteaines jää kuitenkin epäselväksi. --Sjunttila (keskustelu) 23. syyskuuta 2025 kello 23.18 (EEST)