Etymologiadata:imsm:hanka
*hanka
Vastineet:
- Suomi: hanka
- Karjala: hanka
- Vepsä: hang⇐
- Vatja: aŋko⇐
- Pohjoisviro: hang⇐
- Eteläviro: M ang⇐
- Liivi: ang⇐
mksm. *hanka < kksm. *šanka < vksm. *šaŋka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
hanka (1677; yl.) ’veneen tullo (sekä puinen, joskus luonnonoksa, että rautainen); hanko; peukalon ja etusormen välihaarukka (peukalohanka); lovi poron korvamerkkinä / Dolle; Gabel; Raum zwischen Daumen u. Zeigefinger; Kerbe als Besitzerzeichen im Ohr des Rentiers’, alihanka ’aluksen vasen laita’, ylihanka ’aluksen oikea laita’, hankain, hankanen ’veneen hanka, peukalohanka’
~ ka hanka ’oksan ja rungon t. peukalon ja etusormen välinen kulma; veneen hanka’ | ly haŋg(e̮) (mon. haŋgad) ’veneen hanka’ | vi murt. angad ’veneen reunaan kiinnitetyt airon renkaat’, põidla ank, p. hange ’peukalon tyvessä oleva paksu liha’
~ ka hanka ’oksan ja rungon t. peukalon ja etusormen välinen kulma; veneen hanka’ | ly haŋg(e̮) (mon. haŋgad) ’veneen hanka’ | vi murt. angad ’veneen reunaan kiinnitetyt airon renkaat’, põidla ank, p. hange ’peukalon tyvessä oleva paksu liha’
? = unk ág ’oksa, haara’ (tätä on verrattu myös onki sanaan). Toisaalta on arveltu, että hanka olisi < germ *hangu (*hanga-), joka taas olisi rinnakkaismuoto sanalle germ *hanhu (*hanha-) > mn há-r ’veneen hanka, tulla’, nr murt. hå id.
Lähdekirjallisuus:
- Setälä 1906 SUSA 23:1 31 (sm sanassa olisi sekaantuneena kaksi germ sanaa: mn há-r ja mr hanker ’kahva, ripa, sanka’)
- Kluge 1911–12 FUF 12 39 (sm hanka ~ mn há-r)
- Karsten 1934 FmS 2 114–15 (sm < ksk *hangu, rinnakkaismuoto sanalle *hanhu-)
- Toivonen Vir 1938 340 (sm ? ~ unk ág)
- SKES 1955 55 (sm ? ~ unk; germ alkuperä epätodennäköinen)
- Koivulehto 1983 SUSA 78 114–15 (< germ, kuten Karsten)
- UEW 1988 496 (sm ? ~ unk)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Anderson 1893: 209 | = unk ág ’oksa, virpi, varpu; haara’ | |||||
| TESz 1967: s.v. ág | - | - | - | Vaihtoehtoisena (vasta-argumentein) | Ims sanan merkityksen ’tullo’ tulisi olla toissijaisesti kehittynyt aiemmasta merkityksestä ’oksa, haara’; muitten ur kielten vastineitten puuttuminen vähentää selityksen todennäköisyyttä; unk ág voi myös kuulua samaan ugr sanueeseen kuin mnsE taw I taγ L tē̮γ P tow ’oksa’, haI jăγi̮ лăγi̮ E tăwə P лŏwĭ ’oksankohta’ | |
| Linde 1994 LU: 255–8 | - | - | Vastaan | [TESZn esittämiä] mns ja ha vastineita ei voi yhdistää ims sanaan, sillä niissä ei edustu ur -ŋk-; pelkästään ims ja unk vastineitten pohjalta ei sanan kantauralilaisuutta voi pitää varmana |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Mikkola 1894: 15 | + | hanko ← ba vrt. lt šakà ’oksa’, msl сѫкъ [’rikka, risu; vesa, virpi’] | Lt sl = mia śanku ’runko, paalu’, śākhā ’oksa’ | |||
| Linde 1994 LU: 255–8 | + | x | Tarkennus: ⇐ hanko ← ba *šankā vrt. paitsi mksl сѫкъ ja ven сук, pl sęk ’oksa, karahka, risu’, myös lt at | šankė̃, at | ||
| Nilsson 1995 LU: 246 | + | Lisätieto | Ba sanan etymologiaa käsitellyt Zetterholm (1936) [puuttuu lähdeluettelosta!] | |||
| Holopainen – Kuokkala – Junttila 2017 NyKÚE: 127-8 | x | + | Tarkennus: hanka ← kba šankā́ t. šankā | Kantabaltin pitkä ensitavu näyttää tuottaneen lainojen toiseen tavuun -A:n ba -ā:n edustukseksi – ainoa esitetty -o:llinen paralleeli on vuoro, joka saattaa osoittautua skandinaavisperäiseksi; lähtömuodon vastine lt at|šanka on merkitykseltänsä lähellä sekä ’hankaa’ että ’hankoa’ |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Saxén 1896: 7 | + | + | (Tunkelo) ← ge *haŋgu, vrt. *haŋhu > msk hár ’airopuu, hanka’ | Ge lähtömuoto = mia śankú-h ’puunaula, tappi, paalu’; ge myös → saLu hágˈŋo ’veneen tullo’ | ||
| Setälä 1906 SUSA: 31 | + | Puolesta | Jos ge sanalla on ollut alun perin päätepainoinen rinnakkaismuoto, sen kge asu *haŋgu käy lähtömuodoksi | |||
| Wiklund 1927 SVSU: 37–40 | + | Tarkennus | [saamen vastineista tarkemmin] | |||
| Toivonen 1938 Vir: 341 | - | Vastaan | Ims sanan merkitys yleisempi – alk. ’haara, haarukka’ – kuin skandinaavin, kuten osoittavat myös johdokset hangas ja hanko | |||
| Karsten 1943 Fms: 110 | Puolesta | Lähtömuodon vastineita ovat myös mksl сѫкъ ’[rikka, risu;] koukkuun kasvanut puu’, pl sęk, osęk ’[oksa, pahka;] id.’ | ||||
| Koivulehto 1983 SUSA: 114 | + | + | + | + | Puolesta | Lähtömuoto < kie *ḱanku- t. *ḱanko-; Vernerin lain mukainen rinnakkaisasu ge *hangu- (*hanga-) on odotuksenmukainen mia vastineen painotuksen perusteella; myös ie sanueella on yleinen ’haaran, haarukan’ merkitys (kymr cainc ’oksa, haara’, mksl сѫкъ ’[rikka, risu;] vesa, virpi’), vaikkei se koko laajuudessansa ole säilynyt ge taholla; ge myös → saP agŋo ’veneen tullo’ |
| LÄGLOS I 1991: s.v. hanka | x | - | Vastaan (myös puoltoargumentein): tuskin ← ge, t. jos hanka ’tullo’ ← ge, niin hanka ’kulma [haara; hanko]’ on eri alkuperää | kge x- usein → ksm k-, mutta kge -x- ei todistetusti -k-, joten odottaisi muotoa **kanha t. **kanka [p.o. **hanha?]; rinnakkaismuoto *xang-(uz) sopisi äänteellisesti kuitenkin lähtömuodoksi | ||
| Linde 1994 LU: 255–8 | - | - | - | Vastaan: hanka ’tullo’ = hanka ’haara; hanko’ | Kge x- vanhimmissa lainoissa → ksm k-, uudemmissa h-, kun taas -x-lla ei ole -h-ta vanhempia edustuksia, ja myöhemmissä lainoissa se ei edustu lainkaan, koska -x- katosi msk:ssa; ims sanan alkumerkitys näyttää olleen ’haara’; veneen hanka (tolla) on alun perin voinut olla oksanhaara, johon airo kiinnitettiin; oletetusta *xang-vartalovariantista ei jälkiä ge kielissä | |
| SEGV 1994: s.v. aŋko | + | Puolesta | Lähtömuoto nasaalivartalo ⇐ kie *ḱak- 'oksa, haara, paalu, tappi' |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Katz 2003: 273 | ← vkar akk. *h2ankóm-, vrt. mia aṅká-h ’koukku’ |
Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli