Etymologiadata:imsm:hanka

Sanatista

*hanka

Vastineet:

mksm. *hanka < kksm. *šanka < vksm. *šaŋka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

hanka (1677; yl.) ’veneen tullo (sekä puinen, joskus luonnonoksa, että rautainen); hanko; peukalon ja etusormen välihaarukka (peukalohanka); lovi poron korvamerkkinä / Dolle; Gabel; Raum zwischen Daumen u. Zeigefinger; Kerbe als Besitzerzeichen im Ohr des Rentiers’, alihankaaluksen vasen laita’, ylihankaaluksen oikea laita’, hankain, hankanenveneen hanka, peukalohanka
~ ka hankaoksan ja rungon t. peukalon ja etusormen välinen kulma; veneen hanka’ | ly haŋg(e̮) (mon. haŋgad) ’veneen hanka’ | vi murt. angadveneen reunaan kiinnitetyt airon renkaat’, põidla ank, p. hangepeukalon tyvessä oleva paksu liha
? = unk ágoksa, haara’ (tätä on verrattu myös onki sanaan). Toisaalta on arveltu, että hanka olisi < germ *hangu (*hanga-), joka taas olisi rinnakkaismuoto sanalle germ *hanhu (*hanha-) > mn há-rveneen hanka, tulla’, nr murt. id.
Lähdekirjallisuus:
  • Setälä 1906 SUSA 23:1 31 (sm sanassa olisi sekaantuneena kaksi germ sanaa: mn há-r ja mr hanker ’kahva, ripa, sanka’)
  • Kluge 1911–12 FUF 12 39 (sm hanka ~ mn há-r)
  • Karsten 1934 FmS 2 114–15 (sm < ksk *hangu, rinnakkaismuoto sanalle *hanhu-)
  • Toivonen Vir 1938 340 (sm ? ~ unk ág)
  • SKES 1955 55 (sm ? ~ unk; germ alkuperä epätodennäköinen)
  • Koivulehto 1983 SUSA 78 114–15 (< germ, kuten Karsten)
  • UEW 1988 496 (sm ? ~ unk)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Uralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Anderson 1893: 209 = unk ág ’oksa, virpi, varpu; haara’
TESz 1967: s.v. ág - - - Vaihtoehtoisena (vasta-argumentein) Ims sanan merkityksen ’tullo’ tulisi olla toissijaisesti kehittynyt aiemmasta merkityksestä ’oksa, haara’; muitten ur kielten vastineitten puuttuminen vähentää selityksen todennäköisyyttä; unk ág voi myös kuulua samaan ugr sanueeseen kuin mnsE taw I taγ L tē̮γ P tow ’oksa’, haI jăγi̮ лăγi̮ E tăwə P лŏwĭ ’oksankohta’
Linde 1994 LU: 255–8 - - Vastaan [TESZn esittämiä] mns ja ha vastineita ei voi yhdistää ims sanaan, sillä niissä ei edustu ur -ŋk-; pelkästään ims ja unk vastineitten pohjalta ei sanan kantauralilaisuutta voi pitää varmana
Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Mikkola 1894: 15 + hanko ← ba vrt. lt šakà ’oksa’, msl сѫкъ [’rikka, risu; vesa, virpi’] Lt sl = mia śanku ’runko, paalu’, śākhā ’oksa’
Linde 1994 LU: 255–8 + x Tarkennus: ⇐ hanko ← ba *šankā vrt. paitsi mksl сѫкъ ja ven сук, pl sęk ’oksa, karahka, risu’, myös lt at šankė̃, at
Nilsson 1995 LU: 246 + Lisätieto Ba sanan etymologiaa käsitellyt Zetterholm (1936) [puuttuu lähdeluettelosta!]
Holopainen – Kuokkala – Junttila 2017 NyKÚE: 127-8 x + Tarkennus: hanka ← kba šankā́ t. šankā Kantabaltin pitkä ensitavu näyttää tuottaneen lainojen toiseen tavuun -A:n ba -ā:n edustukseksi – ainoa esitetty -o:llinen paralleeli on vuoro, joka saattaa osoittautua skandinaavisperäiseksi; lähtömuodon vastine lt at|šanka on merkitykseltänsä lähellä sekä ’hankaa’ että ’hankoa’
Germaanisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Saxén 1896: 7 + + (Tunkelo) ← ge *haŋgu, vrt. *haŋhu > msk hár ’airopuu, hanka’ Ge lähtömuoto = mia śankú-h ’puunaula, tappi, paalu’; ge myös → saLu hágˈŋo ’veneen tullo’
Setälä 1906 SUSA: 31 + Puolesta Jos ge sanalla on ollut alun perin päätepainoinen rinnakkaismuoto, sen kge asu *haŋgu käy lähtömuodoksi
Wiklund 1927 SVSU: 37–40 + Tarkennus [saamen vastineista tarkemmin]
Toivonen 1938 Vir: 341 - Vastaan Ims sanan merkitys yleisempi – alk. ’haara, haarukka’ – kuin skandinaavin, kuten osoittavat myös johdokset hangas ja hanko
Karsten 1943 Fms: 110 Puolesta Lähtömuodon vastineita ovat myös mksl сѫкъ ’[rikka, risu;] koukkuun kasvanut puu’, pl sęk, osęk ’[oksa, pahka;] id.’
Koivulehto 1983 SUSA: 114 + + + + Puolesta Lähtömuoto < kie *ḱanku- t. *ḱanko-; Vernerin lain mukainen rinnakkaisasu ge *hangu- (*hanga-) on odotuksenmukainen mia vastineen painotuksen perusteella; myös ie sanueella on yleinen ’haaran, haarukan’ merkitys (kymr cainc ’oksa, haara’, mksl сѫкъ ’[rikka, risu;] vesa, virpi’), vaikkei se koko laajuudessansa ole säilynyt ge taholla; ge myös → saP agŋo ’veneen tullo’
LÄGLOS I 1991: s.v. hanka x - Vastaan (myös puoltoargumentein): tuskin ← ge, t. jos hanka ’tullo’ ← ge, niin hanka ’kulma [haara; hanko]’ on eri alkuperää kge x- usein → ksm k-, mutta kge -x- ei todistetusti -k-, joten odottaisi muotoa **kanha t. **kanka [p.o. **hanha?]; rinnakkaismuoto *xang-(uz) sopisi äänteellisesti kuitenkin lähtömuodoksi
Linde 1994 LU: 255–8 - - - Vastaan: hanka ’tullo’ = hanka ’haara; hanko’ Kge x- vanhimmissa lainoissa → ksm k-, uudemmissa h-, kun taas -x-lla ei ole -h-ta vanhempia edustuksia, ja myöhemmissä lainoissa se ei edustu lainkaan, koska -x- katosi msk:ssa; ims sanan alkumerkitys näyttää olleen ’haara’; veneen hanka (tolla) on alun perin voinut olla oksanhaara, johon airo kiinnitettiin; oletetusta *xang-vartalovariantista ei jälkiä ge kielissä
SEGV 1994: s.v. aŋko + Puolesta Lähtömuoto nasaalivartalo ⇐ kie *ḱak- 'oksa, haara, paalu, tappi'
Arjalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Katz 2003: 273 ← vkar akk. *h2ankóm-, vrt. mia aṅká-h ’koukku’

Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli

EVE:n sana-artikkeli

EVE:hanka

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:hanka