Etymologiadata:imsm:hanka/KBL

*HANKA > sm ka hanka; ⇒ *hangas > sm ka vi K–R hangas; ⇒ *hanko > sm ka hanko, ve vi hang, va aŋko, li ang s.

*hanka A peukalon ja etusormen t. puun oksan ja rungon välinen kulma; B haarukanmuotoinen varrellinen työväline; rukin lyhty; C tullo, veneen partaan tappi t. haarukka, johon airo soudettaessa tuetaan; airon siihen kiinnittävä silmukka; E kaulain kotieläimen liikkumisen vaikeuttamiseksi; F koukku esim. kangaspuiden reidessä, verkon puikkari; G päällä lepäävää rakennetta vakauttava lovi hirressä, telineessä tms.; H lovi poron t. lampaan korvamerkkinä; M tuulen suunta; eri t. väärä suunta; N riita; O vointi, kunto

Merkitysten levikki

abc	aCflo	Co	aChmo	CHn	abCghmn	abCefm	C	AC	aC	C

vsm A

⇒ (Hä) Et (Sa) hankka ’O’; S ańk (:angi) ’G; hammasrattaan hammas; ahvenen piikki; pärepihti’; (T) V hank (:hangu) ’C; koukku; silmukka; temppu’; S hange ’A’

*hangas A peukalon ja etusormen välinen kulma; C tullo; D tullon kiinnityslauta veneen partaassa; J risuaita; K johdeaita, aitamainen peuran ym. pyydys; L aidattu pelto t. haka

Merkitysten levikki

acL	ac			K	k			k
			j	Dj	j
			d		d

vsm KL

*hanko A peukalon ja etusormen välinen kulma; B haarukanmuotoinen varrellinen työväline; rukin lyhty; C tullo; E kaulain kotieläimen liikkumisen vaikeuttamiseksi t. puun paksuuden mittaamiseksi; G päällä lepäävää rakennetta vakauttava lovi t. vako hirressä, telineessä tms.

Merkitysten levikki

B	Be	B	Be	B	aBcEg	BEg	B	BcE	Be	B	B
						B
	AB	ABg	B	B	B	B
	B		b

vsm B

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šanka ~ *šanko

← baP *šankā < kba *śanka^h > lt at|šanka (myös at|šankė̃ ~ ãt|šankė) 1 väkä, koukku, käyristymä; 2 kalaverkon suppilomainen perä; 3 = šakà oksa, haara, elinkeinonala, hako

t. ← baP *šankas ~ *šanka(n) < kba *śankas ~ *śankan > mksl сѫкъ rikka, risu; pl sąk oksa, pahka; ven сук oksa, karahka, risu; ym. sl.

(EDSIL) ⇐ kie *ḱonk- ⇒ (*ḱonk-ús >) mia śankúḥ puunaula, tappi, paalu; (*ḱónk-us >) msk hár airopuu, tullo; hai; ym. ie

Mikkola 1894: 15 ehdottaa Vesken tekemän rinnastuksen pohjalta, että hanko voisi olla lainaa lt s:n šakà nasaalilaajenteisesta variantista, joka ~ mksl сѫкъ. Linde 1994 esittää saman etymologian, liittäen lähtömuotojen yhteyteen myös s:t lv saka ’joenhaara’ ja ven соха ’(hanko)aura, sahra(t)’.

Linde pitää imsP s:ia hanka (takapero)johdoksena s:sta hanko, koska tämän levikki on paljon laajempi. Myöhemmin Linde 2007: 190–1 esittää s:n *hanka suoraan ba kielestä lainatuksi. Holopaisen, Kuokkalan & Junttilan 2017: 127–8 mukaan ba lähtökielen pitkän vokaalisen aineksen (tässä -an-) jälkeinen -ā edustuu lainoissa säännöllisesti -A:na, eikä semantiikkakaan estä olettamasta s:ia *hanka ba lähtömuodon johtamattomaksi lainavastineeksi.

Muut selitykset

1. Ahlqvist 1871: 155 ehdottaa lainaa ← msk hanki ’rengas, ripa, kahva, sanka’.

2. Andersonista 1893: 209 lähtien vastineena on pidetty unkarin sanaa ág ’oksa, virpi, varpu; haara’. TESz 1967 s.v. ág epäilee tätä, koska muista ur kielistä ei löydy ims s.lle sopivia vastineita, ja koska unk ág voi myös kuulua samaan ugr sanueeseen kuin mnsE taw I taγ L tē̮γ P tow ’oksa’, haI jăγi̮ лăγi̮ E tăwə P лŏwĭ ’oksankohta’. Linde 1994: 255–8 toteaa, ettei mns hnt sanoissa edustu ur -ŋk-.

3. Tunkelo (Saxén 1896: 7) rekonstruoi ← kge *haŋgu [LägLoS *xangu-z] = mia śankúḥ, vrt. msk hár (^ba etymologia) < kge *haŋhu [LägLoS *xanxu-z]. Samaan rekonstruoituun lähtömuotoon Tunkelo palauttaa erillisenä lainana saaLu (Pi–T) s:n hág'ŋo ’veneen tullo’. Muodolla ei ge kielissä ole jatkajia, mutta sen suora vastine on mia śankúḥ, Karstenin 1943: 110 mukaan myös ba etymologiaan liitetyt sanat. (^Setälä 1906: 31, ^Koivulehto 1983: 114.)

Toivonen 1938c: 341 huomauttaa, että ims sanan merkitys on yleisempi kuin skandinaavin, alkuaan ’haara, haarukka’, mikä näkyy sm johdoksista hangas ja hanko. Koivulehto 1983: 114 osoittaa kuitenkin samoja merkityksiä sk sanueen vastineilta ie kielissä: kymr cainc ’oksa, haara’, mksl сѫкъ ’(myös) vesa, virpi’.

LägLoS ei ge etymologiaa kannata, koska kge *xanxu-z ei äänteellisesti sovi lainanlähteeksi, mutta myöntää, että hypoteettinen kge *xangu-z sopisi s:n hanka C lähteeksi, vaikka hanka, hangas, hanko AB lieneekin = unk. Linde 1994: 255–8 selittää, että myös veneen hanka (C) on alun perin voinut olla oksanhaara, johon airo kiinnitettiin.

4. Katz 2003: 273 ehdottaa lainaa ← vkar yks. akk. *h₂ankóm- > mia akk. aṅkáṃ ’koukun, koukku(a)’.

Päätelmät

Ahlqvistin mainitsema msk hanki t. samakantainen hǫnk ’kädensija’ on Hä–Ek s:n hankki ’silmukka, lenkki; hihna; koukku; ripa; ripustin; suukapula; takki’ lähtömuoto (näin mm. SSA), mutta ei liity *hanka-sanueeseen.

Katzin esittämä mia aṅkáḥ ’koukku’ on semanttisesti etäinen ja sen laryngaaliedustus edellyttäisi hyvin varhaista lainautumista, jota levikki ei tue.

Laajalevikkisemmän s:n *hanko koko alueen kattaa merkitys B, kun taas imsP:een rajoittuvalla s:lla *hanka koko levikkialueen kattaa C. Sanojen yhteisellä alueella on B paikoin tarttunut edellisestä jälkimmäiseen ja C vastakkaiseen suuntaan.

Merkitys C on johdettavissa B:stä, sillä veneen tullo on usein, vaikkei aina haarukan muotoinen. GH ja johdoksen S ańk (:angi) merkitykset ’hammasrattaan hammas’ ja ’ahvenen piikki’ sen sijaan voivat palautua vain ’oksan hankaan’ A, eivät ’haarukkaan’ t. ’hankoon’ B. Edelleen ’kaulain’ E ja ’koukku’ F tulevat muodoltaan lähemmä ’oksan hankaa’ A kuin ’haarukkaa’ B.

I M V hangas D on varmasti ⇐ *hanka C, josta myös ⇒ mksm *han|kko C > (T) V hank (suffiksinvaihdosta ^sm lau|kko ⇐ *lauka-). Sen sijaan *hangas JKL palautuu merkitykseen K ’pyydyksen johdeaita’ erillisenä johdoksena ⇐ *hanka A. Motivaationa on voinut olla ’haarautuma, johon saalis houkutellaan’, ^lt at|šankė 1, 3 > 2.

Abstraktien merkitysten M ’suunta’ ja N ’riita’ takana on ’haarautuminen’, ja johdosten Lo–Kk hankala, Pp Sa Vie hankaleh ’työläs, vaikea; itsepäinen, riitaisa’ motivaationa lienee ollut ’oksan hanka’. O ’vointi, kunto’ on vaikeampi palauttaa sanan muihin merkityksiin.

Merkityksen B nykyisen levikin laajuudesta huolimatta se lienee kehittynyt aiemmasta A:stä. Tulkintaa tukee A:n primitiivisyys. Vanhin johdossuhde voi olla *hanka A ⇒ *hanko B, jos L S ang: -u AG on sekundaaristi siirtynyt s:n ang: -u B paradigmaan eli johdossuhde on homonyymistymisen kautta kadonnut näkyvistä. Myöhempi johdos lienee *hanka A ⇒ *hanko E. Muotojen *hangas ja *hanko yksittäiset A- ja G-esiintymät selittyvät merkitysvaikutuksena s:sta *hanka.

Koska saaLu hág'ŋo Pi–T vastineineen on äänne- ja merkityskriteerien nojalla varmasti (Pystynen keskustelusivulla) ← mkge *xanx- (> msk hár C), lienee samasta lähteestä myös samanmerkityksinen *hanka C, jolloin -k- odotuksenmukaisen -h-n sijasta selittyy lähimerkityksisen s:n hanka A vaikutuksena. Suomenlahden eteläpuolelta kantasana *hanka C on kadonnut, mutta johdokset I M V hangas ja (T) V hank todistavat sen aiemmin laajemmasta levikistä.

Merkityksen A yhteyteen sopivat hyvin sekä unk ág että mainittu ie sanue. Unk s:n todennäköisemmät vastineet ovat levikkisyistä kuitenkin ugr kielissä. Ims s:iin äänteellisesti sopivia ie lähtömuotoja ovat ir *canku- (< kar *ćanku- > mia śankúḥ) ja ba *śankas (> mksl сѫкъ) ~ *śanka^h (> lt -šanka). Semantiikan ja levikin kannalta ba lähtömuodot ovat parempia kuin arjalainen.

*hangas K (> JL), *hanko B, *hanko E ⇐ *hanka A (> FGHMNO) ← ba *šankā t. *šanka(n); *hangas D ⇐ *hanka C ← ge