Uralilainen
| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Anderson 1893: 209
|
|
|
|
|
= unk ág ’oksa, virpi, varpu; haara’
|
|
| TESz 1967: s.v. ág
|
|
- |
- |
-
|
Vaihtoehtoisena (vasta-argumentein)
|
Ims sanan merkityksen ’tullo’ tulisi olla toissijaisesti kehittynyt aiemmasta merkityksestä ’oksa, haara’; muitten ur kielten vastineitten puuttuminen vähentää selityksen todennäköisyyttä; unk ág voi myös kuulua samaan ugr sanueeseen kuin mnsE taw I taγ L tē̮γ P tow ’oksa’, haI jăγi̮ лăγi̮ E tăwə P лŏwĭ ’oksankohta’
|
| Linde 1994 LU: 255–8
|
- |
|
- |
|
Vastaan
|
[TESZn esittämiä] mns ja ha vastineita ei voi yhdistää ims sanaan, sillä niissä ei edustu ur -ŋk-; pelkästään ims ja unk vastineitten pohjalta ei sanan kantauralilaisuutta voi pitää varmana
|
Balttilaisperäinen
| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Mikkola 1894: 15
|
|
|
+ |
|
hanko ← ba vrt. lt šakà ’oksa’, msl сѫкъ [’rikka, risu; vesa, virpi’]
|
Lt sl = mia śanku ’runko, paalu’, śākhā ’oksa’
|
| Linde 1994 LU: 255–8
|
|
|
+ |
x
|
Tarkennus: ⇐ hanko ← ba *šankā vrt. paitsi mksl сѫкъ ja ven сук, pl sęk ’oksa, karahka, risu’, myös lt at
|
šankė̃, at
|
| Nilsson 1995 LU: 246
|
|
|
+ |
|
Lisätieto
|
Ba sanan etymologiaa käsitellyt Zetterholm (1936) [puuttuu lähdeluettelosta!]
|
| Holopainen – Kuokkala – Junttila 2017 NyKÚE: 127-8
|
x |
+ |
|
|
Tarkennus: hanka ← kba šankā́ t. šankā
|
Kantabaltin pitkä ensitavu näyttää tuottaneen lainojen toiseen tavuun -A:n ba -ā:n edustukseksi – ainoa esitetty -o:llinen paralleeli on vuoro, joka saattaa osoittautua skandinaavisperäiseksi; lähtömuodon vastine lt at|šanka on merkitykseltänsä lähellä sekä ’hankaa’ että ’hankoa’
|
Germaanisperäinen
| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Saxén 1896: 7
|
|
|
+ |
+
|
(Tunkelo) ← ge *haŋgu, vrt. *haŋhu > msk hár ’airopuu, hanka’
|
Ge lähtömuoto = mia śankú-h ’puunaula, tappi, paalu’; ge myös → saLu hágˈŋo ’veneen tullo’
|
| Setälä 1906 SUSA: 31
|
|
|
+ |
|
Puolesta
|
Jos ge sanalla on ollut alun perin päätepainoinen rinnakkaismuoto, sen kge asu *haŋgu käy lähtömuodoksi
|
| Wiklund 1927 SVSU: 37–40
|
|
|
|
+
|
Tarkennus
|
[saamen vastineista tarkemmin]
|
| Toivonen 1938 Vir: 341
|
|
- |
|
|
Vastaan
|
Ims sanan merkitys yleisempi – alk. ’haara, haarukka’ – kuin skandinaavin, kuten osoittavat myös johdokset hangas ja hanko
|
| Karsten 1943 Fms: 110
|
|
|
|
|
Puolesta
|
Lähtömuodon vastineita ovat myös mksl сѫкъ ’[rikka, risu;] koukkuun kasvanut puu’, pl sęk, osęk ’[oksa, pahka;] id.’
|
| Koivulehto 1983 SUSA: 114
|
+ |
+ |
+ |
+
|
Puolesta
|
Lähtömuoto < kie *ḱanku- t. *ḱanko-; Vernerin lain mukainen rinnakkaisasu ge *hangu- (*hanga-) on odotuksenmukainen mia vastineen painotuksen perusteella; myös ie sanueella on yleinen ’haaran, haarukan’ merkitys (kymr cainc ’oksa, haara’, mksl сѫкъ ’[rikka, risu;] vesa, virpi’), vaikkei se koko laajuudessansa ole säilynyt ge taholla; ge myös → saP agŋo ’veneen tullo’
|
| LÄGLOS I 1991: s.v. hanka
|
x |
- |
|
|
Vastaan (myös puoltoargumentein): tuskin ← ge, t. jos hanka ’tullo’ ← ge, niin hanka ’kulma [haara; hanko]’ on eri alkuperää
|
kge x- usein → ksm k-, mutta kge -x- ei todistetusti -k-, joten odottaisi muotoa **kanha t. **kanka [p.o. **hanha?]; rinnakkaismuoto *xang-(uz) sopisi äänteellisesti kuitenkin lähtömuodoksi
|
| Linde 1994 LU: 255–8
|
- |
- |
- |
|
Vastaan: hanka ’tullo’ = hanka ’haara; hanko’
|
Kge x- vanhimmissa lainoissa → ksm k-, uudemmissa h-, kun taas -x-lla ei ole -h-ta vanhempia edustuksia, ja myöhemmissä lainoissa se ei edustu lainkaan, koska -x- katosi msk:ssa; ims sanan alkumerkitys näyttää olleen ’haara’; veneen hanka (tolla) on alun perin voinut olla oksanhaara, johon airo kiinnitettiin; oletetusta *xang-vartalovariantista ei jälkiä ge kielissä
|
| SEGV 1994: s.v. aŋko
|
|
|
+ |
|
Puolesta
|
Lähtömuoto nasaalivartalo ⇐ kie *ḱak- 'oksa, haara, paalu, tappi'
|
Arjalaisperäinen
| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Katz 2003: 273
|
|
|
|
|
← vkar akk. *h2ankóm-, vrt. mia aṅká-h ’koukku’
|
|
Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli
