EVE:hanka

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

hanka

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *hanka

  • suomen hanka
  • karjalan hanka
  • vepsän hang←
  • vatjan aŋko←
  • viron hang←
  • eteläviron M ang←
  • liivin ang←

Levikki ja merkitykset

suomi
karjala
vatja
viro
liivi
Kantasana hanka on kadonnut Suomenlahden eteläpuolelta, mutta sen johdokset hangas ja hanko ovat sielläkin säilyneet.

Hangan yleinen merkitys kaikissa suomen, karjalan ja lyydin murteissa on 'tullo' eli veneen partaan tappi tai haarukka, johon airo soudettaessa tuetaan, joskus myös 'airon tulloon kiinnittävä silmukka'. Useimmissa murteissa hanka merkitsee myös peukalon ja etusormen välistä kulmaa ja oksanhaaraa, siellä täällä myös monenlaisia oksanhaaran ja koukun muotoisia asioita, kuten hankoa työvälineenä, rukin lyhtyä, verkon puikkaria, koukkua kangaspuiden reidessä yms. Suomen itämurteissa hanka on lisäksi lovi esimerkiksi hirressä tai telineessä niitten päällä lepäävää rakennetta vakauttamassa, sekä itä- että pohjoismurteissa myös lovi poron tai lampaan korvamerkkinä. Näissä murteissa haaraa merkitsevä hanka on myös abstrahoitunut tarkoittamaan suuntaa, erityisesti väärää suuntaa, joskus myös riitaa. Lännempänä tunnetaan myös merkitys 'vointi, kunto'.

Johdos hanko on etelävirossa harvinainen (ja luultavasti virolaista lainaa), mutta muualla itämerensuomessa tavallinen. Se merkitsee kaikkialla haarukanmuotoista varrellista työvälinettä ja samanmuotoista rukin lyhtyä. Suomen itämurteissa hanko on myös kotieläimen liikkumisen vaikeuttamiseksi tai puun paksuuden mittaamiseksi valmistettu kaulain.

Hangan ja hangon merkitykset ovat murteittain myös sekoittuneet, niin, että hanko on savolaisissa ja varsinaiskarjalan murteissa myös 'tullo' ja suomen itämurteissa myös 'lovi hirressä', hanka kaakkoismurteissa myös 'kaulain'. Viron saarten ja länsimurteissa u-vartaloinen ang merkitsee 'peukalon ja etusormen välistä kulmaa', mutta se ei välttämättä ole johdoksen hanko vastine, vaan hanka-sanan variantti, jonka loppuvokaali on muuntunut.

Johdos hangas on etelävirossa ja viron itämurteissa 'tullon kiinnityslauta veneen partaassa', toinen eteläviron johdos hank (< *hankko) 'tullo; koukku; silmukka; temppu'. Viron keski-, itä- ja rannikkomurteissa hangas merkitsee risuaitaa, suomen pohjoisisssa murteissa, savolaismurteissa ja varsinaiskarjalassa johdeaitaa eli aitamaista peuran ym. riistan pyydystä; näihin varmaankin liittyy myös sanan lounaissuomalainen merkitys 'aidattu pelto tai haka'. Suomen länsimurteissa hankaalle ovat tarttuneet myös hangan merkitykset 'tullo' ja 'peukalon ja etusormen välinen kulma'.

Alkuperä

Hanka on varmaankin balttilainen laina muodosta, jonka yhteyteen kuuluvat liettuan at-etuliitteellä johdettu atšanka ~ atšankė 'väkä, koukku, käyristymä; kalaverkon suppilomainen perä; oksa, haara, elinkeinonala' sekä slaavilaiskielistä esimerkiksi muinaiskirkkoslaavin сѫкъ 'rikka, risu', puolan sąk 'oksa, pahka' ja venäjän сук 'oksa, karahka, risu'. Lainan alkuperäisiä merkityksiä ovat varmaankin primitiiviset 'oksanhaara' ja 'peukalon ja etusormen välinen kulma'. Samasta indoeurooppalaisesta juuresta ovat johdoksia myös esimerkiksi muinaisindoarjan (sanskritin) śankúḥ 'puunaula, tappi, paalu' ja muinaisskandinaavin hár 'airopuu, tullo; hai'. Tällaisen haaran muotoinen on usein myös veneen tullo, vaikkakaan ei aina. Koska yllämainittu muinaisskandinaavin hár merkitsee myös tulloa ja palautuu kantagermaanin muotoon *hanhuz, on sitäkin pidetty itämerensuomen sanan lähtömuotona. Ainakin saameen se on lainautunut: luulajansaamessa sana on hág'ŋo ’veneen tullo’ ja sillä on vastineet piitimensaamesta turjansaameen ulottuvalla kielialueella. Kantagermaanin *hanhuz ei kuitenkaan äänteellisesti sovi hangan lähtömuodoksi (varhaisessa lainassa kummankin germaanisen h:n tulisi edustua itämerensuomen k:na ja myöhäisessä kummankin h:na) eikä sen merkityskään ole yhtä primitiivinen kuin itämerensuomen sanan. Itämerensuomen hanka-sanan merkitys 'tullo' on siis varmaankin tarttunut germaaniselta sanalta kielessä jo olleeseen, äänteellisesti ja merkityksen puolesta sille läheiseen balttilaisperäiseen sanaan. Tämä germaaninen vaikutus on tullut jo kantasuomeen, mitä osoittaa se, että etelävirossa asti on johdoksella hank 'tullon' merkitys.