Etymologiadata:imsm:jooma
*jooma
Vastineet:
mksm. *jooma (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ink jōma ’väylä’ | ka juuma ’syvänne’, juomu, juomo ’rako, sauma, uurto, viiva, raita, juova’, juova ’juova, raita’ | ly d́uomselg ’juova-, kyyttöselkäinen (lehmä)’ | va jōma ’salmi’ | vi joom (g. -a t. -i) ’virta, uoma, vuo; syvä kohta meressä; juova, juomu, juonne, jono’, joom (g. -a t. -e) ’id., särkkä, riutta’, juum id. | li jūom ’syvä kohta meressä’ (> latv juoma id.).
- Thomsen 1890 BFB 255 (sm ~ va vi li; > latv)
- Paasonen 1917 Beiträge 6 (+ ka)
- Hakulinen 1946 SKRK 2 9 (juova ← juoda)
- SKES 1955 125 (+ ly; ? ← juoda)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Sittenkin eri *joo-?
Merkitysselittely jokiuoman 'juomisesta' on minusta aina tuntunut väkinäiseltä. Toisaalta hieman samantapaisia selityksiä on vanhastaan tarjottu myös ainakin verbille *joo-ksë-. Muualla uralistiikan kirjallisuudessa vielä toisaalta sitten on löydettävissä huomioita erilaisten *jo-alkuisten kulkemista tarkoittavien sanojen runsaudesta itäisimmissä sukukielissä, esim. mansissa *jām- 'mennä' (+ unk ne); samojedissa *jåtə- 'kävellä' (UEW:n rinnastus jutaa-verbiin ei oikein); unkarin jut 'tulla' (+ ms ha). Mieleen tulee, olisiko kantasuomessa kaksi eri verbiä langennut yhteen asuun *joo-: toinen olisi nykyinenkin 'juoda', toinen taas olisi tarkoittanut 'kulkea' tms., olisi johtosuhteessa itäisten sukukielten verbeihin, ja olisi säilynyt vain johdoksissa kuten *jooma. Edustajaksi voisi harkita myös alkuperältään epäselvää verbiä *jouta-, samantapaisena johdoksena kuin *souta-, minkä nojalla kantauralin asuksi voisi epäillä lähinnä *joxə- tai *juxə-. --J. Pystynen (lähetä viesti) 31. lokakuuta 2022 kello 18.15 (EET)